Huokaus

Harmaana aamuna – isänpäivän aattona - kävin viemässä vaeltavan jumalanpalveluksen tekstit Somerniemen kirkon ympäristöön. Pienen haravavaraston naulaan ripustin rukouksen:

Rakas Jumala,
kiireen ja hälyn keskellä pysähdyn hetkeksi.
Tiedät, kuinka helposti uuvun,
kuinka usein yritän jaksaa omin voimin,

Täytä mieleni rauhalla,
joka ei riipu olosuhteista.
Anna sydämeeni hiljaisuus,
jossa voin kuulla sinun lempeän äänesi.

Kiitos, että olet kanssani
silloinkin kun en jaksa.
Sinun sylissäsi saan olla väsynyt,
ja siinäkin olen tarpeeksi.
Aamen

Järvenrannan mäntyyn kiinnitin kehotuksen:

Pysähdy tähän. Katsele järvelle.
Kuuntele omaa hengitystäsi. Mitä sinulle kuuluu?
Huokaise niiden puolesta, jotka tänään tarvitsevat Kaikkivaltiaan apua.

Aina ei tarvita sen enempää. Riittää että pysähtyy ja huokaisee. Antaa tihkusateen kastella ja järvenselän viedä katse kauas horisonttiin. Jumalan katseen alla on turvallista tuntea oma pienuus. 

Lilli-Irmeli Hintsa
pappi