Jäähyväiset äidille

Äitini nukkui pois yllättäen hoivakodissa tämän vuoden keväällä. Hän oli ollut virkeä ja hyvävointinen, kun olin häntä käynyt katsomassa tyttäreni kanssa paria viikkoa aiemmin. Olin ajatellut käydä katsomassa häntä myös edeltävänä viikonloppuna, mutta sairastuin kovaan flunssaan, joten en uskaltanut mennä käymään hoivakodissa. Siellä suositellaan käymään ainoastaan terveenä. Onneksi siskoni oli vielä ehtinyt nähdä äidin aivan viimeisenä viikonloppuna.
Äitini sairasti Alzheimerin tautia eli hänen lähimuistinsa oli hyvin heikko – sitä ei oikeastaan enää ollut. Hän toisti samoja asioita, joita oli juuri sanonut tai kysynyt. Hän kuitenkin muisti minut ja muut lapsensa sekä puolisonsa ja sisaruksensa edelleen. Lapsenlapset hän muisti vain pieninä ja häntä silminnähden huvitti, kuinka pitkiä nämä jo olivat, kuinka aikuisia, kuinka eri näköisiäkin kuin pikkulapsiaikaan. 
Viimeisellä käyntikerralla äiti näytti hauraalta ja pieneltä peiton alla, mutta samalla hän oli hymyilevä, silmät olivat kirkkaat ja hän kyseli meidän kuulumisiamme. Hän oli loppuun saakka muita ajatteleva ja huomioiva. Ruuan saatuaan hän tarjosi jälkiruokaa minulle. Hän antoi mielellään aina omastaan. Hänen katseensa oli lempeä ja huolehtivainen. 
Hän katseli lintuja ikkunasta näkyvien koivujen latvoissa Lohjanjärven vieressä. Huoneen ikkunat olivat talviselle järvelle päin. Kevät oli edennyt, joten oli vielä valoisaa, vaikka oltiin jo myöhäisessä iltapäivässä. Äiti sanoi: ” Katsokaa, kuinka paljon lintuja noissa puissa on! Niin paljon lintuja!” Äiti kiinnitti huomionsa luontoon, kukkiin ja lintuihin. Hän huomasi pienet asiat ja yksityiskohdat.
Ajattelen, että nyt äiti näkee Jumalan kasvoista kasvoihin, kuten Paavali kirjoitti korinttilaisille. Hän kohtaa edeltä menneet sisaruksensa ja omat vanhempansa. Hänellä on hyvä ja turvallinen olo taivaan kodissa. Äidin henki saa matkata nyt yhtä vapaana kuin nuo linnut koivujen latvoissa. Keho ei häntä enää pidättele, muistisairaus ei häntä enää rajoita. Hän elää meidän läheisten muistoissa, tervehtii meitä unissamme ja odottaa matkamme päässä. Hän on saapunut viimein Jeesuksen luokse.

Marika Viljamaa
vs. kappalainen, Someron srk