Jeesus, sinä huomaat

Virsikirjan Nuoret-osiossa on monia itselleni rakkaita virsiä. Yksi niistä on virsi 513, jossa lauletaan näin:
Jeesus, sinä huomaat meistä jokaisen. Epäilevät tuomaat tunnet parhaiten. Ei aina usko kestä. Herra, rukoilen: Uupumasta estä, yksin jaksa en.
Runoilija Anna-Mari Kaskinen kirjoitti tämän virren ajatellen nuorta ihmistä, joka haluaisi uskoa, mutta tuntee olevansa liian heikko. Runoilija halusi rohkaista nuoria ’heittäytymään’ Jeesuksen hoitoon siitäkin huolimatta, että uskoon sisältyy monia ratkaisemattomia kysymyksiä. Kukaan ei voi myöskään olla uskossaan valmis. 
Kaskinen antoi virrelleen nimeksi ”Etsivän nuoren virsi”. Joka päivä voimme ajatella sen olevan myös etsivän tai epäilevän uskovan virsi. Elämä kuljettaa niin kipeisiin ja vaikeisiin paikkoihin, että uskoa väistämättä koetellaan. Jumala kantaa silloinkin sinua ja minua. Hän kantaa tuon epäilyksen yön tai kokonaisen ajanjakson ylitse. Omiin voimiin ei aina jaksa eikä pidäkään turvautua. Jumalan puoleen saan kääntyä silloinkin, kun elämässäni kuljen eteenpäin vain pienin haparoivin askelin.
Jumala itse synnyttää uskon. Pyhä Henki toimii elämässämme ja johdattaa eteenpäin silloinkin, kun itse emme tunne varmuutta uskossamme. Jumala pitää meistä huolen ja vastaa välillä yllättävälläkin tavalla rukouksiimme. Jälkeen päin vasta näemme, miksi meidän piti juuri sille polulle lähteä, jota emme ensimmäisenä itse nähneet ja valinneet.
Jumala on antanut Raamatun meille opastukseksi ja uskon synnyttäjäksi ja vahvistukseksi. Evankelista Johannes kirjoittaa: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.” (Joh. 20:31) Meidän osuutemme on ottaa tuo uskon lahja vastaan ja heittäytyä Jeesuksen hoitoon kaikkea muuta kuin valmiina. Saamme olla epäileviä tuomaita ja silloinkin olemme Jumalalle rakkaita.

Marika Viljamaa
Vs. kappalainen, Someron srk