Rohkene rukoilla

Kun 21 vuotta sitten opettelin papin töitä, minulla oli isovanhemmat, jotka kertoivat, että he muistavat minua rukouksissaan. Kun mamma ja vaari kuolivat 10 vuotta sitten, tunsin ihan fyysisesti miten joku kannattelu ja voima hävisi elämästäni. 
Onneksi jostain löytyi uusia rukoilijoita, ja levollinen kannattelu palasi elämääni. Arvelen, että en tiedä läheskään kaikkia niitä, jotka ovat puolestani rukoilleet. Johonkin vaikeaan hetkeen tiedän saaneeni ystäviltäni ja läheisiltäni rukouksen tuen, ja olen selviytynyt. Jalkojen tärinä on asettunut, jostain on löytynyt sisimpääni rauha, ja olen tuntenut, miten rukous toimii.
Turvaudun rukoukseen tämän tästä. Hiljaisessa rukouksessa tuon Jumalan eteen niitä ihmisiä ja heidän tilanteitaan, jotka ovat pyytäneet, että muistaisin rukouksessa. Joskus joku kiittää rukouksesta, ja kertoo, miten se auttoi. Alkoholisti ei retkahtanut. Ongelmien solmu lähti avautumaan. Onnettomuuden keskeltä selviydyttiin. Löytyi tarvittava voima ja rohkeus. Rahatilanteeseen tuli apua. Huoli helpotti ja toivo palasi. 
”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.”, luvataan Raamatussa (Fil. 4:6-7)
Kun huolet kaatuvat päälle, maailmanpolitiikka kauhistuttaa ja ympäristökatastrofi ahdistaa eikä missään näy ketään, joka voisi auttaa, meillä on rukous. Toivottomuutta jaksaa katsella yhdessä Kaikkivaltiaan kanssa. Epäoikeudenmukaisuuden saa laskea suurelle kämmenelle. Voimattoman huokaus tulee kuulluksi. Eikä ole sen huikeampaa tunnetta, kuin kaiken ymmärryksen ylittävän rauhan kokeminen. Edes pienen hetken ihan kaikki on hyvin, eikä ole mitään hätää. 
Lilli-Irmeli Hintsa
pappi