Kiitos tästä päivästä

Kiitos tästä päivästä! 
Voi mikä ihana valo! Kevät auringon lämpö ja kirkkaat säteet tulvivat sisään kotimme isoista ikkunoista. Valo on täynnä energiaa, mutta auringon säteet ovat myös armottomat. Ne paljastavat kodin pölyt ja ikkunoiden pesutarpeen. Valon myötä tulee pakonomainen tarve uudistaa. Verhot, sohvatyynyt, pöytäliinat. Tummat tekstiilit vaihtuvat vaaleampiin sävyihin.  Mieli on myös kepeämpi. On kulunut vuosi siitä, kun muutimme uuteen kotiin ja uuteen ympäristöön. Muutos oli suuri, mutta elämä on kuin huomaamatta asettunut uomaansa. Ratkaisu oli oikea. 
Olemme tulleet kotiin. Uusi elämä on tuonut pelkkää hyvää tullessaan, aikuiset lapset poikkeavat lähes päivittäin kylään ja on vihdoinkin aikaa ystäville. Ja mikä parasta, voin pyöräillä töihin! Minulle rakkain rutiini on aamukahvi keittiön pöydän ääressä. Samalla luen päivän lehden ja selaan sähköpostit. Tunnen suurta kiitollisuutta joka päivästä ja perheestäni. Tänä keväisenä aamuna nautin 
myös pöydällä olevista kukista, joita nimipäivä onnitteluina sain. Pieni asia, mutta suuri merkitys.  Antajat on miettineet juuri minua, kun ovat kukkia ostaneet. Kukkakimpun antaja kertoi miettineensä ostaako kimpun punaisilla vai keltaisilla kukilla, mutta päätyi keltaiseen, kevään ja lähestyvän pääsiäisen vuoksi. Edessäni on myös narsissiruukut, joissa on pajunoksia kissoineen, keltaisella 
rusetilla koristeltuna. Niin söpöjä että saavat hyvälle tuulelle. 
Elämässä on niin paljon kauneutta, jos avaa silmät ja katsoo. Tässä iässä on jo tarpeeksi viisautta valita oman näköisensä elämä. Kuunnella sydäntään ja jättää kaikki sellaiset ihmiset ja tekeminen taakseen, joka ei ole aitoa. Valinnan tietää oikeaksi, kun sydämeen laskeutuu rauha.    
Pääsiäinen on tulossa. Paastonaika edeltää pääsiäistä. Omalla kohdallani paastonaika ei ole ruosta paastoamista, vaan pysähtymistä ja oman elämän pohtimista. Siihen kuuluu kiitollisuutta, läsnä olemista, hengellisyyttä ja hitaampaa elämää. Yritän keskittyä olennaiseen ja kuunnella sydämeni ääntä. Palmusunnuntaina Jeesus saapuu Jerusalemiin aasilla ratsastaen. Siitä alkaa Jeesuksen 
elämän viimeinen viikko, hiljainen viikko. Palmusunnuntaina voi halutessaan koristella kodin pajunoksilla ja odottaa ehkä virpojiakin. 
Tänään perjantaina kuitenkin katson suurella haikeudella ja ylpeydellä, kun perheemme nuorimmainen pukee päälleen upean tanssiaismekon ja sädehtii äidin silmissä maailman kauneimpana ”Vanhana”. Sydän pakahtuu rakkaudesta, kun pieni tyttöni onkin yhtäkkiä nuori nainen, joka halaa minua lujasti ennen kuin mekon leveät helmat heiluen poistuu ikimuistoiseen päiväänsä. 
Luoja hänen tietänsä varjelkoon.  
Irina Ojala-Sirro 
Someron seurakunta