Hyvää uutta vuotta!

Ei, en ole kääntänyt vahingossa kalenterilehteä ja luule, että nyt eletään jo joulukuun loppua. Ehkä minun pitää tarkentaa. Hyvää uutta kirkkovuotta, sillä viime sunnuntaina, tuomiosunnuntaina, vietimme kirkkovuoden viimeistä pyhää. Ylihuomenna sunnuntaina, ensimmäisenä adventtina, me aloitamme uuden kirkkovuoden. Silloin myös aloitamme joulun odotuksen, kun sytytämme ensimmäisen adventtikynttilän.

Kynttilät ovat hyvä mittari joulun lähestymiselle. Joka adventtisunnuntaina sytytämme uuden adventtikynttilän vanhan viereen, ja lopulta rivissä on neljä adventtikynttilää lyhimmästä pisimpään. Silloin joulu on jo nurkan takana. Adventtikynttilöiden lisääntyvä valo talven pimeyden keskellä kuvaa hyvin lähestyvää valon juhlaa, joulua. Adventtiaika valmistaa meitä ottamaan vastaan joulun lasta, seimen pienoista, jonka valo loistaa pimeyden keskellä kirkkaampana kuin yhdenkään kynttilän valo. Jesajan kirjassa ennustettiin Messiaasta näin: "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon”. Tämä valo on Jeesus Kristus, joka tuli maailmaan tuomaan sovituksen, pelastuksen ja Jumalan rakkauden lämmön.

Nyt adventtisunnuntaina viettäessämme messua Somerniemen kauniissa kirkossa, näemme valkoisella vaatteella verhotun kauniin alttarin, ja sytytämme ensimmäisen adventtikynttilän kuvaamaan sitä valoa, jonka Jeesus toi mukanaan maailmaan.

Ensimmäisenä adventtina kirkossa myös raikuu riemullinen Hoosianna laulu, virsikirjan ensimmäinen virsi. Hoosianna on samalla sekä rukous että ylistys, kiitos.
Hoosianna virrellä me toivotamme Jeesuksen tervetulleeksi kanssamme uuteen kirkkovuoteen, adventtiimme, joulun odotukseen, elämäämme, sydämiimme, jouluumme. Siksi laulakaamme riemulla nyt sunnuntaina Hoosianna virttä!
”Hoosianna, Daavidin Poika,
kiitetty olkoon hän!
Kiitetty Daavidin Poika,
joka tulee Herran nimeen.”

Sari Lahdenranta
Pappi, Someron seurakunta