Pientä mutta suurta

”Laulava kattila, / lämmitit käteni tänään, / oli unesta jäykkä se, / aamunkohmeinen. / Laulava kattila, / miksi ei ystävänään / esineen muotoa / kohtaisi ihminen.” Runoilija Helvi Juvonen (1919 – 1959) tiesi, mitä on köyhyys ja sairaus. Ehkä hän kirjoitti Laulava kattila -runonsa jonain koleana aamuna keittäessään teevettä tai puuroa. 
Hänellä oli taito nähdä arjen pienissä asioissa suuria sfäärejä. Hän kirjoitti ”veli päästäisestä”, joka on onnellinen voidessaan vaeltaa kasteisessa ruohossa. Hän kirjoitti pikarijäkälästä, joka nostaa hauraan maljan elämän rikkaudelle. Hän kirjoitti pienestä västäräkistä ja valkopilkkuisesta kärpässienestä. Kaikki ne ovat Jumalan rakkauden kohteita.
Kyky katsoa läheltä ja lähelle, havaita ihme arkisissa ilmiöissä aukaisee huikeita perspektiivejä. Sitä taitoa tarvitsemme nykymaailmassa, jota hallitsevat kovat arvot. Onko meillä kykyä ja malttia havaita lähimmäisemme hätä ja puute, kun televisio tyrkyttää ohjelmia Raha-Suomesta ja tietokilpailussa havitellaan pääsyä miljonääriksi? Sosiaalinen media tulvii vihapuhetta. Maailmantilanne on pelottavampi kuin koskaan minun elinaikanani.
Jeesus tiesi, mitä on kipu, hätä ja yksinäisyys. Opetuslapset hylkäsivät hänet, Jumalakin tuntui hylkäävän. Hänen kauttaan me saamme kuitenkin tulla osallisiksi ehtoollisen armosta. Hän kutsuu luokseen meidät vähäosaiset. Hän lääkitsee rakkaudellaan kivun haavoittamat sielumme. Mutta ehtoollispöydän anti ei pääty siihen. Hän kutsuu meidät pitämään huolta toisistamme, olemaan armeliaita toisiamme kohtaan.
Helvi Juvonen kirjoitti runossaan ”Mutta suurin kaikista”: ”Kun kerran yhdeksi me kaikki siellä / sulamme, miksi ei jo tällä puolen / suut kovettuneet yhtä olisi. / Vain rakkaus voi enää auttaa meitä.”
 

Eija Komu
Jumalan pikku kulkuri
Someron seurakunta