”Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla”. Näistä, Turun Brinkkalan torin parvekkeelta lausutuista joulurauhan julistuksen sanoista ja lopussa kuultavasta Porilaisten marssista alkaa minun jouluni.
Kesä on kääntynyt syksyyn. Luonto hiljenee. Viimeiset kurkiparvet liitelevät taivaalla, puut ravistavat väriloiston oksiltaan, kasvit kuihtuvat ja illat pimenevät. Maisema valmistuu vastaanottamaan tulevan talven. Vuodenaikojen vaihteluissa näemme kaikki elämän vaiheet: syntymän ja kasvun, elämän ja kuoleman.
Kuluvaa syksyämme varjostaa kasvava huoli omasta ja läheistemme terveydestä sekä jaksamisesta. Tuoko tuleva talvi samat ahdistavat rajoitukset arkeemme, joita koimme keväällä?
Ystävyys
Luonto viheriö ympärillämme, valo ja aurinko kyllästävät aistimme,
elämä ympärillämme kuhisee. Tässä hetkessä on helppoa olla.
Antaa aistimusten virrata tajunnan pohjaan asti. Sulkea silmänsä, tuntea olevansa onnellinen.