Ensimmäisen joulun jälkeen maailma ei ole enää sama kuin ennen. Samoin kuin luomisen aamuna, myös Kristuksen syntymän hetkellä maailman pimeyteen syttyi valo, joka on voimakkaampi kuin kaikki maailman pahuus. Tämä valo on meidän kyvyistämme ja saavutuksistamme riippumatonta. Se on annettua ja kestävää valoa. Keskellä tätä järjetöntä maailmaa vaikuttaa yhä Jumalan valtakunta. Salattuna, mutta kuitenkin todellisena.
Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla. Tässä pohjoisessa maassa tuo juhla sijoittuu keskelle vuoden pimeintä aikaa, jolloin päivä on vain kahden pimeän väliin jäävä hämärä. Valo on tärkeää. Voidakseen nähdä ihminen tarvitsee valoa. Kun valoa on vähän, nähdään vain harmaan sävyjä. Kaikki on tuolloin mustavalkoista. Vasta valo tuo värit ja vivahteet esiin.
Tule Pyhä Henki
Pyhä Henki. Miten puhua sellaisesta, mitä ei näe. Mitä ei voi mitata millään mittareilla, mistä ei voi tehdä havaintoja. Miten kuvata sanoilla sanomatonta. Raamatussakaan ei juuri koskaan puhuta Jumalasta käsitteellisellä kielellä. Jumalaa ei määritellä, vaan hänet kohdataan toimivana ja puhuvana keskellä historian tapahtumia. Ainoa tapa puhua Pyhästä Hengestä onkin puhua siitä Jumalan toiminnasta, mitä kutsutaan Pyhän Hengen työksi.
Joulu on juhla keskellä arkea. Tuo arki on saattanut olla täynnä kipua, elämän rikkonaisuutta, kiirettä, työpaineita, ongelmia ihmissuhteissa, väsymistä, asioita, jotka ovat päässeet väärällä tavalla sitomaan ja orjuuttamaan. Arki on voinut sisältää jopa pelkoa ja kysymyksen siitä, miten jaksan tästä eteenpäin. Ja juuri siksi joulun sanoma on meille aivan sama kuin enkelin ilmoitus laumaansa vartioiville paimenille Betlehemin kedolla: ”Teille on syntynyt Vapahtaja.” Hän jolla on voima ja valta vapauttaa ja uudistaa elämämme, katkoa kahleet ja palauttaa kadonnut yhteys Jumalaan.
”Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
Jouluevankeliumissa Jumala lahjoittaa keskellä arkea muutamille todistajille erityisen kokemuksen. Laumaansa vartioiville paimenille ilmestyy yhtäkkiä Jumalan sanansaattaja, enkeli: “Älkää pelätkö. Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä” Jumalan sanan ensimmäinen teko on vapauttaa paimenet pelosta. Pelkoa vastaan asetetaan suuri ilo.
Uskoisin, että jokainen meistä on joskus yrittänyt tehdä palapeliä. Monelle on varmasti tuttu myös se pettymyksen tunne, joka syntyy kun huomaa, että kaiken vaivannäön jälkeen palapelistä puuttuu yksi tai useampia paloja. Keskelle kaunista kuvaa jää häiritsevä ja tyhjä aukko. Palapelistä voi puuttua montakin palaa, mutta silti on mahdollista nähdä kokonaisuus, se mitä palapeli esittää. Tilanne on päinvastainen yksittäisen palan kohdalla. Irrallaan palapelistä yksittäinen pala ei kerro oikeastaan mitään.