Olli Salomäenpää

Kirottu lähimmäinen

Toisia oppilaita kiusaava koululainen. Epäasiallisesti käyttäytyvä esimies. Ilkivaltaa tekevä henkilö. Huumeisiin tai muihin päihteisiin sortunut vanhempi, sisar tai jälkeläinen. Sosiaalisessa mediassa valheita kertova tai jakava käyttäjä. Krooninen valehtelija. Varas. Huijari. Pahoinpitelijä. Vallanhimoinen despootti. Tappaja.

Maailmasta löytyy, niin lähellä kuin kaukana, paljon yllä olevan listan mukaan olevia tai käyttäytyviä ihmisiä, jopa lähimmäisiä. Ja loukkaavien tapojen toimintalistaa voinee täydentää mitä moninaisemmalla tavalla. Vain mielikuvitus lienee rajana.

Miten elää?

Elämä on valintoja. Valintoja pitää tehdä koskien omaa elämää, elämänpiiriä tai jopa suurempia kokonaisuuksia. Mutta minkälaisia pitäisi tehdä? Mikä olisi hyvä ja oikea valinta juuri nyt? Tällaiset kysymykset pyörivät elämässä lähes jatkuvalla syötöllä. Valintoihin liittyy myös niiden vaikuttavuus omaan elämään. Itseensä kohdistuvat valinnat tuntuvat omassa elämässä juuri nyt. Toista äärilaitaa ovat ”mitä välii, kun kiinalaisia on niin paljon” -ajatukset ja sen myötä valinnat. Tai tekemättä jättämiset.

Toistemme palveluksessa

Olin viime viikolla pitkästä aikaa taas rahtilaivalla seilaamassa. Laivalla ollessa tuli käytyä monenlaisia keskusteluja, niin elämästä kuin työstä. Eräässä keskustelussa totesimme, että suomalaisen yhteiskunnan yksi vahvoja tukipilareita on se, että pyrimme itse kukin tekemään työmme niin hyvin kuin mahdollista. Emme etsi itsellemme hyvää vääryyden kautta. Se luo koko yhteiskuntaan ja meidän ihmisten välille kiinnipitävää sekä yhtenäisyyttä lisäävää liimaa, vahvuutta ja luottamusta. Joku voisi puhua asiasta myös kristillisenä työn etiikkana.

Odottamisen jännitys ja tuska

Odotatko juuri nyt jotain, suurta tai pientä. Miltä tuntuu? Kihelmöikö vatsassa, pyörryttäkö päässä, saatko nukuttua hyvin? Varmasti monelle tuttuja fyysisiä reaktioita, jotka liittyvät jonkun ison asian odottamiseen. Kello kulkee äärimmäisen hitaasti, voi kun se jo tapahtuisi.