Marjatta Kuisma

Ajatuksia isänpäivänä

Aikanaan mammani kertoi minulle isäni syntymästä. Lähes sata vuotta sitten pimeänä ja sateisena syyskuun yönä hän oli herättänyt juuri koulunsa aloittaneen vanhimman poikansa ja pyytänyt tätä hakemaan apua. Tulevan isoveljen piti kulkea noin kilometrin mittainen matka peltojen poikki tätinsä luo.

Poika oli vastustellut ja alkanut itkeä, mutta äiti oli sanonut tiukasti, että ellet nyt lähde, niin äidin käy samalla tavalla kuin isänkin. Isä oli  kuollut kyseisen vuoden heinäkuussa ja niin itkevä lapsi lähti.

Lähimmäinen

Ensi sunnuntai  kirkkovuodessa on lähimmäisen sunnuntai. Päivä on tärkeä, sillä yhä hienompi tekniikka, kiihtyvä tiedon ja informaation tulva ja monenmoiset velvoitteet vievät yhä enemmän ja enemmän aikaa. Näin aina vain vähemmän jää aikaa toisille ihmisille – lähimmäisille, joiden kanssa voi jakaa iloja ja suruja, taakkoja ja onnea ja joita saa kohdata kasvotusten ja kiittää, että he ovat olemassa.