Elina Virtaperko

Talviaamu

Herätyskello piriseen käskevästi ja komentaa vällyjen alta ylös ja toimintaan. Pitäisin enemmän lempeämmästä, hitaasta heräilystä, mutta katsoessani kelloa, ymmärrän sen olevan mahdotonta. Ylös on noustava ja sassiin, sillä aamutoimet ovat moninaisemmat kuin mihin viime aikoina olen tottunut. Yöasussa  viipyily ei tule kysymykseen, siitä pitää huolen +14 näyttävä tuvan lämpömittari. Ei muuta kuin vaatteet – pitkät merinovillaiset alusvaatteet, villapaita, farkut ja kahdet villasukat – niskaan ja pihalle liki pakkasen puolella olevan aulan ja jäisen verannan läpi.