Hartaudet

Pääsiäisen tapahtumissa nousee esiin yksi Jeesuksen opetuslapsi, jonka oikeastaan haluaisi unohtaa. Hän on se opetuslapsi, jolle oli annettu vastuullinen tehtävä. Luotettiin, että hän on se, joka pitää huolta opetuslapsijoukon yhteisistä rahoista.

Oltiin vasta aloittelemassa pääsiäisjuhlaa, kun tuo kirstunvartija tekee elämänsä virheen. Juudas saattoi sotilaat Jeesuksen luo. Kärsimysnäytelmä alkaa. Ja tiedämme, mihin se johtaa. Miksi sotamiehet eivät voineet löytää Jeesusta vangittavaksi omin päin? Miksi pääsiäinen tarvitsee petturin? Erityisen kipeältä tuntuu se, että ryökäle löytyy aivan Jeesuksen lähipiiristä.

Löytyykö meistä jokaisesta tiukassa paikassa Juudas? Se, jonka hermo ei pidä, joka pelkää ja hätäilee, toimii ennen kuin ajattelee loppuun asti.  

Kaikkia heitä 12 opetuslastaan Jeesus rakasti. Hän oli itse valinnut heidät, myös Juudaksen.

Ehkä siinä on pala pääsiäisen armoa. Vaikka me käännämme selän ihmisille, joihin petymme, Jumala ei käännä selkää eikä pety meihin. Vaikka teemme kohtalokkaita virheitä, Jumala antaa anteeksi ja rakastaa. Kaikesta huolimatta.

Lilli-Irmeli Hintsa
pappi

Aiemmat hartaudet

Joka itsensä alentaa, se ylennetään. Näin on totuttu ajattelemaan. Nöyrtymisestä seuraa palkinto. Arkielämässä näin ei useinkaan käy. Oikeudenmukaisuutta on harvoin ja sekin monesti osittaisesti, vain jostain näkökulmasta.

Tervehdys teille kaikille. 57 vuotta sitten rakkaus toi minut Somerolle Rymättylän saaresta. Ainoat tutut täällä oli mieheni vanhemmat. Kesti vähän aikaa tutustua paikkakuntaan. Mutta minut otettiin sydämellisesti vastaan ja istutettiin muutamaan järjestöön. Ensimmäinen oli Martta yhdistys. Ja toinen taisi olla Punainen risti.

Siis kotouttaminen oli onnistunut hyvin. Sain ystäviä. Kuuluin joukkoon. Tuli lapsia.

Someron iso kirkkokin alkoi tuntua kauniin hautausmaan ansiosta kotoisemmalta.

Lapsuuden kirkkoni kun on kivinen pieni ja vanha.

Kesäaikaa

Sunnuntaina kun herätään, ollaan hypähdetty tunti lähemmäs kesää. Johan sen tuntee ihollaan, että aurinko lämmittää. Rantahiekan kosteus ja lämpö ja se pölyn tunne, kun varpaat sen jälkeen kuivuvat. Vastaleikatun nurmikon tuoksu. Pääskysten kirkuna hellepäivän illassa.  

Minulla on etuoikeus työskennellä nuorten parissa. Se on nimenomaan etuoikeus, vaikka monet ihmiset mielellään arvostelevat nuoria ja heidän tapaansa olla. Silloin he eivät muista ”omaa vasikkana oloaan” niin kuin isoäidilläni on tapana nasevasti sanoa. Nuorten tehtävä on ravistella olemassa olevia arvoja ja asenteita, muuten mikään ei koskaan muuttuisi. Tämän päivän nuorilla on rohkeutta, he ovat tiedostavia ja he katselevat maailmaa tuorein silmin.

Elämme maailmassa, jossa kaikki maksaa. Täytyy tehdä työtä, että saa rahaa, jolla maksaa elämisensä. Meille asetetaan erilaisia odotuksia ja velvotteita. Hyväksytyksi tulemisen edellytyksenä on lähes täydellinen suoritus. Helposti voi käydä niin, että suoritamme arkea ja unohdamme tärkeimmän asian joka on jo tehty puolestamme.

Ensi viikolla alkaa pääsiäistä edeltävä paasto. Nyt jo erilaiset mediat puhuvat ja ehdottelevat kaikenlaista, miten voi haastaa itseään paastoamaan. Ehdotuksia on monia: vähennä somettamista, jätä pulla syömättä jne. Mitä jos tänä vuonna ottaisit hieman eri lähtökohdan paastoon?

Minulla on edelleen tallessa vanha lumisadepallo, jonka olen saanut joskus lapsena joululahjaksi. Sen vieteriä voi vääntää ja musiikki helähtää ilmoille. Se vähän narisee ja valittaa jo, mutta toimii kuitenkin. Pallon sisällä on perhe luistelemassa. Äiti, isä, poika ja tytär kiertävät luistinrataa, lumen hiljaa leijaillessa ympärillä. Perheen koira katselee joulukuusen vierellä tätä perheonnea. Aika tyypillinen perheidyllin malli, jota pienet tytöt ja pojat saavat lumisadepalloista tai satukirjoista tarkastella.

Liike-elämässä on jatkuvasti uudistuttava, jos mielii pysyä pinnalla. Yritys taantuu, jos se ei edisty. Useimmiten asiat hoituvat, kun rakennustelineet ovat pystyssä. Arabimaissa sanotaan, että  on mentävä eteenpäin tai jää pois karavaanista.  On katsottava tulevaisuuteen pysyäkseen ajan tasalla.

Olisipa mukavaa, jos saisi uuden kaukosäätimen. Sellaisen, jolla voisi säädellä omaa elämäänsä. Kanavavalitsimesta voisi ohjailla elämänsä kulkua. Tarvittaessa voisi katsella asiaohjelmaa, joskus urheilua tai vaikkapa romanttista tai seikkailu- elokuvaa.

Mikä näistä ilmauksista on päällimmäisenä ajatuksissamme? Meidän on helppo keksiä ympäristöstämme esimerkkejä siitä, että jotakin on liikaa tai liian vähän.  Kun pakkasta on yli 20 astetta, on se liikaa. Kun töitä on niin paljon, että pitää yöunesta tinkiä, se on liikaa. Kun rahat eivät riitä ruokaan, on sitä liian vähän. Kun tavarat eivät mahdu kaappiin tai varastoon, on niitä useimmiten turhan paljon.

Puristelen räsymattoa terassilla sateisen harmaana päivänä. Lisää harmaata taivaalle, ajattelen, kun matosta lentää pölypilvi ilmaan. Olen kutonut maton kahdeksan vuotiaana, se on lapsen kokoinen, vähän kynnysmattoa suurempi. Reunat ovat kiemuraiset, värit kirkkaat. Äidin vanha, punainen paita. Vaarin siniset välihousut. Keltakukallinen pussilakana. Vihreä, monet leipätaikinat nähnyt esiliina. Miten hauskaa olikaan paukuttaa eri värejä yhteen, suunnittelematta. Kovin kauaa ei lapsi jaksanut yhtä väriä laittaa, raidat ovat kapeita.

Kerran, eräässä enkelikirkossa nuoret pukeutuivat enkeleiksi ja johdattivat

kirkkoon saapuvat penkeille istumaan. Monet olivat tyytyväisiä enkeleiden

johdatuksesta, mutta jotkut kokivat uuden istumapaikan turvattomaksi ja

palasivat itse takaisin vakiopaikkaansa.

Jouluevankeliumissa Jumala lahjoittaa keskellä arkea muutamille todistajille erityisen kokemuksen. Laumaansa vartioiville paimenille ilmestyy yhtäkkiä Jumalan sanansaattaja, enkeli: “Älkää pelätkö. Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä” Jumalan sanan ensimmäinen teko on vapauttaa paimenet pelosta. Pelkoa vastaan asetetaan suuri ilo.

Kop kop kop!

Ovelta kuuluu: ”Saako tulla sisään?”

Mikä ihme sieltä on nyt tulossa?

Ovea avatessa emme aina tiedä, mitä oven takaa löytyy.

Nyt ovesta on kuitenkin tulossa juuri sinun luoksesi adventin aika. Olethan valmis ottamaan sen vastaan?  Adventtina saamme valmistautua jouluun, Jeesuksen syntymäjuhlaan. Ensimmäisenä adventtina kirkossa lauletaan Hoosianna-virttä, kulkeeko sinun matkasi kirkon ovista silloin?

Joulunodotus alkaa virallisesti ensimmäisestä adventista. Ihmiset suhtautuvat joulunalusaikaan eri tavoin, toiset eivät mielellään halua kuulla puhuttavan jouluasioista ennen tuota adventin aikaa, kokevat ehkä stressiä jouluvalmisteluista ja lahjahankinnoista - jotkut taas viettävät joulun yksin tai töissä, eikä joulu sinänsä tuo juhlaa arjen keskelle.

Katselen kotipihamme jykevintä puuta, viiden sukupolven ikäistä isomammani koivua. Tämä iäkäs koivu on levittänyt lukuisat oksansa leikkimökin ja hiekkalaatikon ylle usean vuosikymmenen ajan ja vielä tänäkin päivänä. Omassa lapsuudessani sain keinua Tyyne-mamman koivun suojissa ja isosiskoni kiipeili siinä pieneksi tytöksi melkoisen korkealle. 

Kerran teimme siskoni kanssa ymmärtämättämme kepposen,kun porasimme pienet reiät puun kuoreen. Olimme saaneet aiemmin yhteisen työkalupakin lahjaksi, mutta tällä kertaa ei ollut aikuisia valvomassa lasten leikkiä.  

Aikanaan mammani kertoi minulle isäni syntymästä. Lähes sata vuotta sitten pimeänä ja sateisena syyskuun yönä hän oli herättänyt juuri koulunsa aloittaneen vanhimman poikansa ja pyytänyt tätä hakemaan apua. Tulevan isoveljen piti kulkea noin kilometrin mittainen matka peltojen poikki tätinsä luo.

Poika oli vastustellut ja alkanut itkeä, mutta äiti oli sanonut tiukasti, että ellet nyt lähde, niin äidin käy samalla tavalla kuin isänkin. Isä oli  kuollut kyseisen vuoden heinäkuussa ja niin itkevä lapsi lähti.

Jerusalemin Felm-keskus osallistui tänä vuonna kolmatta kertaa Open House Jerusalem päiville. Näinä päivinä noin 130 Jerusalemilaista taloa aukaisee ovensa esitelläkseen talonsa historiaa tai toimintaa kaikkien tulla tutustumaan. Meidän keskukselle on tottakai lähes kaikkina (kuutena) päivänä viikossa kaikki tervetulleita tutustumaan ja olemaan, mutta osallistumalla tähän tapahtumaan saamme kivasti kaupunkilaisia kiinnostumaan toiminnastamme ja saamme edustaa Lälhetysseuran Lähi-idän käyntikorttia, Felm-keskusta.

Ajatteletko sinä, että elämäsi tapahtuu sitten kun? Sitten kun on viikonloppu, sitten kun näytät siltä kuin haluat tai sitten kun tapahtuu jokin asia, jota toivot.
Sitten vasta olet perillä, sitten kun.

Lähetystyö muuttaa maailmaa enemmän kuin mikään muu voima maailmassamme. Tämä johtuu siitä että kulttuuri muuttuu uskonnon mukaan ja kulttuuri muuttaa elintapoja ja nämä puolestaan ulkonaisia olosuhteita. Kaikki tekniset keksinnöt ovat vain tämän suuren kehityksen käyttöön ottamia yksittäisiä välineitä.

Ihmisen elämässä riittää murheita ja vastoinkäymisiä. Milloin on riitoja, arki ei suju tai muuten vaan ei jaksaisi tai huvittaisi mikään. Välillä tekisi mieli vaan luovuttaa itsensä ja muiden osalta.       

Olen harrastanut suunnistusta jo yli kaksikymmentä vuotta. Välillä rastit löytyvät helposti, mutta toisinaan niiden etsimiseen tarvitaan todellista tahdonvoimaa ja ripaus taitoa, ehkä vähän tuuriakin. Pitkän etsimisen jälkeen se ilo, minkä rastin löytäminen tuottaa on suunnaton helpotus, kun vihdoin voi leimata oikean rastin. Suunnistaessa täytyy keskittyä kartan lukemiseen, ympäristön havainnointiin ja suunnassa pysymiseen. Muuten eksyminen voi olla taattua.

Syksyn myötä on jokavuotinen sadonkorjuu saatu pian valmiiksi.  Vain myöhäisimmät kasvit ja lajikkeet ovat vielä korjaamatta. Keltaiset viljansänget hohtavat syksyisessä auringonpaisteessa lämmintä valoaan ja tuovat mieleen lähestyvän talven mutta myös helpotuksen siitä, että tämän vuoden työ on saatu lähes päätökseen. Pellot ja niiden viljelijät ovat talvisen leponsa ansainneet.

Laita vaan takki naulaan.
Kengille on oma paikka
ja tossut voisit laittaa.
Isä pitää kädestä kiinni,
koska kynnyksen yli pitäisi päästä.
Voit jo irrottaa.
Saat ottaa toisen aikuisen kädestä
ja istua vaikka syliin.

On taas tullut aika palata kouluun, töihin ja arkeen. Vihdoin saa merkata kalenteriin tulevan syksyn tapahtumia. Kesäloman jälkeen päivät erottuvat jälleen toisistaan. Elämä, jossa on rytmiä ja paljon tekemistä tuntuu mielekkäältä.Tuulispäänä tulee painettua paikasta toiseen. Haluan harrastaa, osallistua ja saada aikaan. Jo nyt tietää kuitenkin väsymyksen iskevän. Pelkkä ajatuskin pian edessä olevasta koeviikosta saa ahdistuksen nousemaan. Hommia on kuitenkin painettava ja tehtävät tulee tehdä.

Uskoisin, että jokainen meistä on joskus yrittänyt tehdä palapeliä. Monelle on varmasti tuttu myös se pettymyksen tunne, joka syntyy kun huomaa, että kaiken vaivannäön jälkeen palapelistä puuttuu yksi tai useampia paloja. Keskelle kaunista kuvaa jää häiritsevä ja tyhjä aukko. Palapelistä voi puuttua montakin palaa, mutta silti on mahdollista nähdä kokonaisuus, se mitä palapeli esittää. Tilanne on päinvastainen yksittäisen palan kohdalla. Irrallaan palapelistä yksittäinen pala ei kerro oikeastaan mitään.

Minä kirjoitan uskosta.

No toisaalta, miksi ei. Jokainen tyylillään, siirretään tulkintavastuu lukijalle. Minun mielestäni Jumala-suhteeni on ihan tolkun tasolla! Tähän haluan painottaa, että mielipide on yksistään minun. Hänen mielipiteestään en mene takuuseen. Aika kovin väellä koettelee!

No, niissä tilanteissa yritän ajatella, että siitäs sait syntisäkki, ansiosi mukaan. Toisaalta Hänen kunniakseen on sanottava, että on antanut voimia selvitä vaikeista ajoista. On johdattanut polulleni ihania ihmisiä, jotka ovat tukeneet minua mahtavasti.

Varusmiespalvelukseen astuessani 8.1.2018, en ollut oikein etevä ottamaan vastaan

käskyjä, tai edes kuuntelemaan ohjeita ja neuvoja. Useimmiten olen halunnut olla oman tieni

kulkija ja omien polkujeni tallaaja. Puolustusvoimien alaisuudessa tekemässäni työssä olen

kuitenkin kantapään kautta joutunut oppimaan, että joskus olisi hyvä ehkä luottaa

johonkuhun. Se, kehen kannattaa luottaa, on jokaisen itse arvioitava. Kyseinen henkilö

saattaa olla viisaampi, kokeneempi, kokemattomampi, nuori, vanha tai oikeastaan aivan

millainen tahansa.

Olisin tarvinnut yhden aurinkoisen illan tänä kesänä. Kaikista pyynnöistä huolimatta en saanut tarvitsemanani iltana aurinkoa, en edes poutaa, enkä lopulta edes pientä tihkusadetta. Sain hyvin sateisen illan.

Tästä lannistumatta pyysin kaunista säätä toisenkin kerran: kalastustapahtumaan 20.7. Somerniemen kirkkorantaan. Satoi vettä ja ukkonen jyrisi.

Oletko tänä kesänä ollut rippijuhlissa? Ehkä sinut on tänä kesänä konfirmoitu tai sitten olet saattanut päästä vieraaksi konfirmaatiojuhlaan. Olet saattanut ehkä vain istua kirkonpenkkiin hieman likaisessa t-paidassa ja huomata sitten ahdistuneena, että ympärilläsi on vain rippijuhlavieraita pukeutuneena parhaimpiinsa. Aina, kun olen itse päässyt alipukeutumisen alkujärkytyksestä, huomaan, että konfirmaatiomessut koskettavat joka kerta. Nuoria, aikuistuvia ihmisiä polvistumassa alttarin ääreen ottamaan vastaan siunausta, ja vanhempia ja kummeja sitä liikuttuneena seuraamassa.

Kesäteatterinäytelmässä laulettiin ”Teippaa mut kasaan”, vaan milläköhän se tehdään? Miten toisen ihmisen voi korjata teippaamalla kasaan?

Askarteluteipillä voisi liimata värikkäitä papereita päällekkäin, rakentaa rypistyneistä palasista iloisen ja värikkään ulkomuodon.

Pakkausteipillä tulisi ainakin pitävä paketti, läpinäkyvyyttä tai sopivasti peittävyyttä häivyttämään elämän kolhuja. Pitämään kasassa kun elämän myrskyt repisi eri suuntiin.

Keskikesä on ohitettu, silti luonnossa on vielä pitkään ihmeteltävää ja katseltavaa. Ympärillä kukkii uusia kukkia – linnut laulavat hieman eri tavalla kuin alkukesästä, mutta ne laulavat vielä, illat alkavat hämärtää ja joka ilta tulee hieman pimeämpää. Tästä syystä parin viime viikon aikana on ollut mahdollisuus katsella mitä upeimpia värejä auringonlaskussa. Vilja- ja marjasato kypsyy jne

Keväällä vietimme helluntain suurta juhlaa. Silloin kerroimme kuinka Pyhä Henki perusti kirkon. Hänestä tuli kirkon Herra. Nyt elämme todeksi helluntain sanomaa. Pyhä Henki vaikuttaa keskuudessamme uskoa ja rakkautta.

Sunnuntain 8.7. evankeliumi kertoo anteeksiantavasta rakkaudesta. Rakkaus voittaa vihollisuuden ja luo uutta. Särkyneitä suhteita korjataan ja ihmisiä pyydetään sovintoon keskenään. Ennakkoluuloja karsitaan ja vihamiehistä tehdään ystäviä. Evankeliumi menee eteenpäin kun Pyhä Henki saa luoda mieliimme avoimen mielen ja parantaa ihmissuhteemme.

”Jo varhain keskiajalla on vietetty apostolien Pietarin ja Paavalin päivää heidän marttyyrikuolemansa muistoksi (29.6.). Heidät surmattiin perimätiedon mukaan Roomassa keisari Neron toimeenpanemissa vainoissa vuonna 67. Kun apostolien päivät Ruotsi-Suomessa poistettiin vuonna 1772, myös Pietarin ja Paavalin päivä erillisenä pyhänä lakkasi. Sittemmin sen tekstit on sijoitettu tähän sunnuntaihin.

Näin kerran unta. Olin järvellä veneessä, joka ei kulkenut. Rannat ei niin kovin kaukana olleet. Matalalta näytti. Ajattelin, jos kävelisin, vetäisin venettä. Siitä pitäisin kiinni. En osannut uida. Pelkäsin. Yli järven kulki johto, siitä voisi saada apua. Heräsin. Tuttavalle keroin. Hän kysyi: onko sinulla hankalaa, Selviät kyllä.

 

 ”Minä- Sinä- Hän”

 

”Jos joskus sanoisin ensin sinä,

yllättyisin siitä itse yhtä paljon kuin muut.

Aina ensin sanon kuitenkin minä,      

kuulostelen mitä olen vailla ja mitä en siedä.

Kokoonnuimme maaliskuun alussa juhlimaan Someron perheneuvonnan 30-vuotistaivalta aiempien perheneuvojien ja kirkkoherran kanssa. Tilaisuudessa muisteltiin menneitä, hahmotettiin tulevaa ja mietittiin nykypäivän toimintaa. Esille tuli perheneuvonnan ansioita mutta toisaalta myös epävarmuuksia perheneuvonnan tulevaisuuden suhteen. Keskustelussa perheneuvonta nähtiin eräänä kirkon aarteista, jonka paikallinen jatkuminen on uhattuna yhteiskunnallisten muutossuunnitelmien myötä.

Heponiemen hiljaisuuden polulla helluntaina, kun järven takaa kuuluu vaimeana kirkonkellojen kutsu.

Kun ulkoiset äänet vaikenevat, alan kuulla pyhän soinnun kutsun. Se soi minua ympäröivässä luonnossa, linnun laulussa, veden välkkeessä, vihreiden lehtien tuoreudessa, uuden kasvun lupauksessa, minussakin. Oi Jumalani, Luojani, loit niin kauniin maan. Nyt näen, nyt kuulen, olen läsnä, olen osa luomakuntaasi. Me kaikki loistamme sinun kirkkauttasi Herra, sinun luomistekosi ihmeellisyyttä.

Kylvötyöt ovat olleet menossa tämän viikon aikana. Monilla pelloilla traktorit ovat tehneet ahkerasti työtä. Peltoja on muokattu ja kylvöjä on tehty.  Maan kosteutta on käytetty hyväksi ja kylvöjen päälle odotetaan suotuisaa sateen ropausta, niin että siemen herää ja oras alkaa nousta. Vesi on elämälle tärkeää myös kylvöjä tehtäessä.

 

Raamatun luomiskertomuksessa kerrotaan miten Pyhä Henki liikkui vetten päällä. Kolmiyhteisen Jumalan  kolmas persoona Pyhä Henki toimi luomisessa yhdessä Isän ja Pojan kanssa. Hän ratsasti sadepilven päällä.

 

Aloitetaan alkupäästä. ”Jeesuksen syntymää ei voi järjellä selittää, uskolla voi.”
Tämä on positiivista ja rauhoittavaa.