Valvomisesta

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Tuleva sunnuntai on valvomisen sunnuntai. Mistä valvomisessa on kysymys?  Kenties kristityn pyrkimyksestä elää moraalisesti oikein ja elämää kunnioittavasti tilanteessa, jossa elämä saattaa loppua milloin tahansa. Kysymys siitä, millaisen ympäristön jätämme tuleville sukupolville perinnöksi, on tässä yhteydessä perin ajankohtainen.

Eräs vastausyritys tähän kysymykseen on johdettavissa intiaanipäällikkö Seattlen vuonna 1854 kirjoittamasta kirjeestä Amerikan presidentille tämän pyydettyä, että intiaanit myisivät maa-alueensa ja saisivat vastineeksi reservaatit. Monien muiden asioiden lisäksi kirje sisältää myös ajatuksen ihmisen paikasta suhteessa Jumalaan. Kirje on pitkä ja erittäin kaunis luonnon kuvaus. Valitsen siitä tähän vain muutamia mainintoja.

”Washingtonin suuri päällikkö lähettää meille sanan, että hän haluaa ostaa maamme. Suuri päällikkö lähettää meille myös ystävyyden sanoja ja vakuuttaa hyvää tahtoaan meille. Se on hänelle kunniaksi, sillä me tiedämme, että valkoinen mies voi tulla aseiden kanssa ja ottaa maamme, ellemme myy”. Mutta ”kuinka kukaan voi ostaa tai myydä taivasta yläpuoleltamme tai maan lämpöä? Koko ajatus on meille outo. Ellemme omista ilman raikkautta tai veden kimallusta, kuinka kukaan voi ne ostaa?”

Kirjeen loppupuolella pohdinta jatkuu: ”Yhden asian me tiedämme, jonka valkoinen mies voi joskus tajuta – meillä on yhteinen Jumala. Te voitte luulla, että omistatte Hänet niin kuin tahdotte omistaa maamme. Mutta sitä ette voi. Hän on kaikkien ihmisten Jumala ja hän tuntee samaa sääliä niin valkoista kuin punaistakin kohtaan.” Ja kirjeen lopussa esitetään toive tähän yhteisyyteen perustuvasta veljeydestä: ”Valkoinenkaan mies ei voi välttää yhteistä kohtaloamme. Voi olla, että meistä lopulta tulee veljiä. Sen
me näemme.” 

Kuten tiedämme, reservaatit toteutuivat, veljeys ei. Tällä hetkellä myös luonnon säilyminen ihmiselle elinkelpoisena ympäristönä näyttää uhatulta. Olisiko tässä suurilla valkoisilla miehillä tarmokkaamman valvomisen paikka?

 

Jukka Saarela
perheneuvoja, Someron srk