Tunneasioita

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Kolme vuotta sitten olin valmistelemassa pääsiäissunnuntaita edeltävänä lauantaina kotiseurakuntani pääsiäisyön ateriaa Leppävaarassa Espoossa. Pian joku tiesi kertoa, että lapsuuteni  kotikirkko, Ylivieskan kirkko, palaa. Olin hämmentynyt: tietoa oli vaikea uskoa. Tilanne tuntui hyvin oudolta. Kirkko paloi lopulta kivijalkaa myöten. Sinne suunniteltu pääsiäisyön messu pidettiin lopulta pikaisesti kokoon kyhätyllä alttarilla edelleen palavan kirkon lähistöllä. Ylivieskassa ei ole näin kolmena vuotena ollut kirkkoa, johon kokoontua. Uusi on rakenteilla.

Tänä vuonna minulla oli tehtävänä pääsiäisyön messu Leppävaarassa. Hyvissä ajoin sen suunnittelimme ja huolehdimme myös pääsiäisyön ateriasta. Ja kuten tunnettua kaikissa seurakunnissa tänä vuonna, suunnitelmamme menivät uusiksi. Jumalanpalvelus piti pitää ilman kirkossa koolla olevaa seurakuntaa. Ehtoollista ei ollut tarjolla, vaikka oli kristikunnan suurimmasta juhlasta kyse.

Tuhoutuneen lapsuudenkirkon ja kaikkien suljettujen kirkkojen lisäksi tämän pääsiäisen tienoilla mielessäni ovat olleet Jeesuksen opetuslapset, joista kerrotaan, että he kokoontuivat lukittujen ovien takana, koska pelkäsivät. Heidän Herransa oli ristiinnaulittu ja kuollut. Elämältä oli pudonnut pohja pois. Elämä Jeesuksen opetuslapsena oli ollut merkityksellistä, mutta nyt kaikki oli muuttunut täysin.

Myös meidän elämämme on muuttunut täysin. Olemme opetelleet elämään yhä enemmän kodin seinien sisäpuolella. Monet tunteet ovat nousseet pintaan. Itsessäni tunnistan ainakin: pelkoa, pettymystä, tylsistymistä, ikävää. Ystäviä tai ikääntyneitä läheisiä ei ole voinut tavata. Ja sitä tärkeämmältä yhteys heihin on alkanut tuntua.

Lähes kaikki on peruttu. Monen perhejuhlat ovat jääneet väliin. Syntymäpäivät jääneet pitämättä, ehkä häät siirretty. Entä, miten käy kevään valmistujaisten? Monella on todellinen pelko työn ja toimeentulon puolesta.

Monet uskoon liittyvät asiat ovat tiedon asioita, mutta Jeesuksen haudalla ollaan tekemisissä tunneasioiden kanssa. Ensimmäinen tunne on pelko. Sitä näyttää seuraavan järkytys. Pääsiäisen ilo tulee myöhemmin, kun kokemus ylösnousemuksesta konkretisoituu.

Jeesuksen ylösnousemus on mysteeri, ihme. Ihmettelyllä katsomisen aihe. Se on sydämellä vastaanotettava asia.

Enkelin viesti Jeesuksen haudalle tuleville naisille on: ” Älkää pelätkö”.  Sanoma on aivan juuri se sama tänään. Älkää pelätkö, Jeesus on voittanut kuoleman vallan.  

Jeesus, opettaja, onkin ylösnoussut Kristus.  Hän ottaa seuraansa jokaisen kaipaavan, surullisen, vihaisen, tulevaisuuden toivonsa menettäneen, sen joka äsken kielsi hänet, sen joka ei peloltaan tiedä mitä tehdä.

Hänessä meillä on tulevaisuus ja toivo. Vaikka emme sitä juuri nyt näe, ymmärrä tai tunne. Voimme luottaa siihen, että hän ei meitä jätä. Hän kulkee edellämme yhä edelleen, niin kuin kulki opetuslasten edellä aikanaan Galileaan.

Tästä tulee se ilo ja riemu: Kristus on ylösnoussut ja hän kutsuu meidät kaikki yhteyteensä.

Terttu Laaksonen
Leppävaaran seurakunnan pappi