Pääsiäisen tapahtumissa nousee esiin yksi Jeesuksen opetuslapsi, jonka oikeastaan haluaisi unohtaa. Hän on se opetuslapsi, jolle oli annettu vastuullinen tehtävä. Luotettiin, että hän on se, joka pitää huolta opetuslapsijoukon yhteisistä rahoista.
Oltiin vasta aloittelemassa pääsiäisjuhlaa, kun tuo kirstunvartija tekee elämänsä virheen. Juudas saattoi sotilaat Jeesuksen luo. Kärsimysnäytelmä alkaa. Ja tiedämme, mihin se johtaa. Miksi sotamiehet eivät voineet löytää Jeesusta vangittavaksi omin päin? Miksi pääsiäinen tarvitsee petturin? Erityisen kipeältä tuntuu se, että ryökäle löytyy aivan Jeesuksen lähipiiristä.
Löytyykö meistä jokaisesta tiukassa paikassa Juudas? Se, jonka hermo ei pidä, joka pelkää ja hätäilee, toimii ennen kuin ajattelee loppuun asti.
Kaikkia heitä 12 opetuslastaan Jeesus rakasti. Hän oli itse valinnut heidät, myös Juudaksen.
Ehkä siinä on pala pääsiäisen armoa. Vaikka me käännämme selän ihmisille, joihin petymme, Jumala ei käännä selkää eikä pety meihin. Vaikka teemme kohtalokkaita virheitä, Jumala antaa anteeksi ja rakastaa. Kaikesta huolimatta.
Lilli-Irmeli Hintsa
pappi