Rauhoittumisen hetki

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Rippileiri hiljenee. Lippu on laskettu leiripäivän päättymisen merkiksi, ja iltatoimet on

kutakuinkin hoidettu. Leiriläiset valuvat sisään päärakennuksen luokkatilaan ja

asettuvat harmaille patjoille. Kynttilät palavat lattialla puisessa ristissä valaisten

kahden lattialla makaavan isosen kasvot. On hiljentymisen ja rauhoittumisen aika.

Tämä hetki on aina ollut yksi suosikeistani pitkissä leiripäivissä. Vaikka suurinta osaa

porukasta vaivaa valtava väsymys aktiivisen päivän jälkeen, voi tähän hetkeen tulla

huoletta, omana uupuneena itsenään. Nyt ei tarvitse jaksaa muuta kuin hiljentyä.

Musiikki alkaa soida. Saan painaa pääni ja sulkea silmät. Antaa väsymyksen tulla.

Ilmassa voi melkein aistia kaikki päivän aikana koetut tunteet, joista saa nyt

tahtoessaan päästää irti.

Jos voisin ottaa yhden asian mukaani Siikjärveltä lähtiessäni, olisi se tämä rauhan ja

kiitollisuuden tunne, joka minussa “warttiksen” aikana herää. Siihen hetkeen tiivistyy

koko leiripäivän ilot ja murheet, mutta olo on silti rauhallinen.

Syksyn tuoma pimeys ja arki voi toisinaan väsyttää. Tällöin on hyvä hetki sytyttää

kynttilä, kuunnella musiikkia tai vaikkapa kauniin oranssien lehtien havinaa, ja antaa

itselleen oma pieni warttis. Laita puhelin omaan puhelinparkkiin, kuten Siikjärvellä

tehdään, ja ota mukava asento. Tässä hetkessä ei tarvitse jaksaa muuta kuin olla.

Inka Auranen
isonen
Someron seurakunta