Räsymattorapsodia

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Aamuisin kun herään, saan laskea paljaat varpaani villamatolle, jonka äiti kutoi kauan sitten lahjaksi saamistaan sinisistä langoista. Keittiön lattialla varpaitani odottavat sinisävyiset räsymatot, jotka äiti kutoi lapsuudenkotini kamariin kesämatoiksi. Mattoja piristävät kapeat oranssit raidat. Jos tallustelen vielä lastenhuoneisiin, saan kävellä leveäraitaisella, värikkäällä matolla, jonka sain äidiltä, kun muutin pois kotoa ja lopuksi vielä matolla, jonka kudoin ihan itse omaan vinttikamariini, kun olin nuori ja edessä oli kokonainen elämä unelmineen ja suunnitelmineen. Sen värit on otettu kesäisestä luonnosta, poutapilvistä, ruohosta, sinitaivaasta ja kirkkaana virtaavasta purosta.

Minulle räsymatot edustavat sellaista elämäntapaa, sellaisia arvoja, joista haluan pitää kiinni ja välittää lapsilleni ja lapsenlapsilleni. Ne on kudottu kangaspuilla rivi kerrallaan,  harkiten ja värejä sommitellen. Ne on tehty lujiksi kestämään monenlaiset askeleet: kevyet ja onnelliset tanssiaskeleet, murheelliset ja epätoivoiset askeleet, lapsen ensiaskeleet ja vanhuksen varovaiset ja hitaat askeleet. Räsymaton kutomisessa ei voi oikaista. Vielä silloinkin, kun se on muuten valmis, on pysähdyttävä solmimaan hapsut tasaisin, pitävin solmuin.

Äitini ja isoäitini kutoivat matot rukoushelminauhan värein jo paljon ennen kuin piispa Lönnebo kehitti rukoushelminauhan. Miten onkin niin, että useimmat mattoni on kudottu minulle tärkeän sinisen helmen eli huolettomuuden helmen väreihin. Olen varma, että mattoihin on kudottu monet rukoukset ja loimilankojen lomassa kulkee siunaus sille, joka maton käyttöönsä sai.

Räsymattojen sanoma kirkastuu kesällä. Vuoden lattialla olleet matot ovat jo likaisia ja elämän jäljet näkyvät vaaleissa raidoissa. Ennen juhannusta olisi parasta päästä mattopyykille. Harjaan juuriharjalla raidan toisensa jälkeen kirkkaaksi ja puhtaaksi. Samalla katse kiertää rauhassa sinisen järven ja sinisen taivaan. Mikään ei kuvaa sen paremmin synninpäästöä, kuin puhtaat matot kesätuulessa kuivumassa. Tahrat pestyinä, matot puhtaina, uusia askeleita ja uusia aamuja varten. ”Lupa aloittaa aina uudestaan.”

Tänäkin äitienpäivänä näillä matoilla kävelee monta sukupolvea. Pienimpien käsistä putoaa niiden raidoille valkovuokon terälehtiä, isommat läikyttävät kahvia. Ei se haittaa. Rakkaudella kudotut matot kestävät sen kyllä.

 

Kirsi Härme

nuorisotyönohjaaja