Pyhää huolettomuutta

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

 

 

”Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

 

Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!”

(Matt. 6:25-30)

 

Kesään kuuluu paljon pyhää huolettomuutta. On aika levätä tehdystä työstä. Kesällä mielen valtaa vuorisaarnan ilmapiiri. Turhista asioista ei kannata murehtia.  Turhan murehtimisen ja jäytävän huolehtimisen vaara on siinä, että tällainen huolehtiminen ei suinkaan suojele vaaroilta, vaan se sitoo tarkkaavaisuuden. Murheisiinsa käpertynyt ei pysty toimimaan, vaan murhe vie voimat. Masentunut ei jaksa olla mitään muuta kuin masentunut. Eihän elämä siitä pitene, että murehtii kaikkia onnettomuuden mahdollisuuksia. Mitä tahansa voi tapahtua, mutta entä sitten. Jumalan huolenpidon varassa tässä kuitenkin kellutaan.

 

Ei siis ole mikään ihme, että Jeesuskin kehotti olemaan huolehtimatta turhista. Jumala, joka on luonut kaiken, myös ylläpitää kaikkea ja tietää mitä me tarvitsemme. Usko Jumalaan merkitsee heittäytymistä Jumalan huolenpidon varaan.