Pientä pitää rakastaa

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Päiväkerhon adventtiaika on ollut todellista matkantekoa kohti joulua. Aikaa on laskettu kynttilöillä ja valon määrällä. Joulukalenterissa eivät auenneetkaan luukut, vaan jokaisena päivänä tieltä katosi yksi kivi. Samalla Maria, Joosef, paimenet ja lampaat lähestyivät tallia. Lasten lähtiessä joululomalle matkaa oli vielä vähän jäljellä, mutta talli näkyi jo ja juhlan saattoi aavistaa.

Kynttilähetkessä tarinat ja raamatunkertomukset vievät aina pyhän äärelle. Ennen joulua tärkeintä on aistia kaikin tavoin Vapahtajan syntymäpäivä ja joulun ilosanoma.

Lattialle levitetyt silkkikankaat kuvasivat tietä ja matkaa perille jouluun asti. Pienenpienet seimihahmot Joosef ja Maria olivat vielä tien alkupäässä kun laitoimme jo Jeesus-vauvan tien toiseen päähän merkiksi siitä, että kun ollaan perillä joulussa, on Jeesuksen aika syntyä ja tähti syttyy.

Silloin, juuri silloin, kuulin tämän joulun puhuttelevimman saarnan.

Kaikkein pienimpien kerhon pikkuinen poika, rasavilli pellavapää, hiipi hiljaa ihan lähelle pikkuruista Jeesus vauvaa ja sanoi: ” se on niin pieni, että sitä pitää rakastaa”.

Siihen ei ollut aikuisilla mitään lisättävää. Juuri näin. Lapsi näki ohi kaiken sen mitä olimme rakentaneet tien varrelle: valmistelujen, siivoamisten, leipomisten ja odottamisen taakse. Sinne missä odotti se olennainen: ”niin pieni, että sitä pitää rakastaa.”

Joulun päähenkilö, Vapahtaja annettiin meille pienenä lapsena. Pienen ympärille kokoontuvat kaikki ja sen lähelle on helppo mennä. Ihailla ja silittää, hämmästellä ja ihmetellä. Juhlallinen kuningas olisi ollut paljon vaikeammin lähestyttävä ja tavallinen ihminen seuraisi korkea-arvoista mielellään kauempaa.

”Älä pelkää” on enkelin viesti meille kaikille. Jos kurkistat vauhdin keskellä kohti seimeä ja huomaat siellä pienen vastasyntyneen Vapahtajan, olet perillä.

Mikään valmistelu ei korvaa sitä, että sinä rakastat ja sinua rakastetaan.

Iloa, valoa ja lämpöä siihen jouluun, missä elät. Onneksi Jumala lähetti meille Jeesus- lapsen. Hän mahtuu jokaiseen kotiin ja voi olla kaiken keskipisteenä, niin kuin vain vauvat ovat.

”Joulu tulee, hiipii hiljaa arkeen,

tuo sieluun rauhan, toivon, vapauden.

Joulu tulee, hiipii hiljaa arkeen,

tuo juhlamielen, kanssa kiitoksen.

Syntynyt on Vapahtaja ihmeellinen!

Nimi korkein kaikuu halki taivaiden!

Seimen luota löytyy pienoinen.”

 

Kirsi Härme

Nuorisotyönohjaaja