Perusturvallisuuden tunne

Hartauden päiväys

Vuosia sitten tyttäreni ollessa teini-ikäinen, sain pysäyttävän kokemuksen. Moni on varmasti kokenut murheen ja avuttomuudentunteen lapsensa kanssa, niin minäkin. Esimerkiksi tänäkin tammikuisena iltana, kun hän lähti kaveriensa kanssa ulos. Jokin jousi jännittyi. Huoli. Mietin miten voisin rentouttaa itseäni kun järki sanoi, että murehtimisesta ei ole hyötyä. Otin pensselit ja maalit esille, annoin käden viedä ...hätkähdin mikä kuva alkoi syntymään kankaalle. Jeesus, sekä vaaleahiuksinen tyttö ja heidän keskelle muotoutui sydän. Jeesus kantaa; kuulin itseni sanovani. Itkin, laitoin kädet ristiin. Olinko unohtanut kuka meistä pitää huolen? Hänen tahtonsa tapahtuu silloinkin kun tulee vaikeuksia. Me tarvitsemme ne kasvuumme. Enhän minä muuta voi kun rakastaa, pitää huolta ja tietysti rajoittaa, esimerkiksi antamalla kotiintuloajan. Ihmisen sisäinen perusturvallisuuden tunne muotoutuu ensimmäisen ikävuoden aikana. Miten hänen tarpeisiin vastataan ja hoivataan. Lapsen kasvaessa emme voi olla enää jatkuvasti hänen vierellä. 

 

Olin kiitollinen tästä taivaan isän muistutuksesta maalaukseni kautta. Olen tehnyt rauhoituslauseen itselleni. Meillä on hyvä suojelusenkeli, luotan siihen. Enkeli on Jumalan lähettämä. Jumala hoitaa, kantaa ja lähettää perusturvaa sydämeen ja sieluun, sen lisäksi mitä me ihmiset olemme voineet antaa lapsillemme ja läheisille. 

Aina kun olet eksymässä tieltä oikeaa milloin vasempaan, sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen tässä on tie kulkekaa sitä. Jes 30:21

Oona Outi Ali-Yrkkö
Psykoterapeutti
Turun Tuomiokirkko srk