Parisuhteen ylennys- ja alennusteistä

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Joka itsensä alentaa, se ylennetään. Näin on totuttu ajattelemaan. Nöyrtymisestä seuraa palkinto. Arkielämässä näin ei useinkaan käy. Oikeudenmukaisuutta on harvoin ja sekin monesti osittaisesti, vain jostain näkökulmasta.

Parisuhteen tasavertaisuuden kannalta tämä ajatus on ongelmallinen. Vai onko sittenkään? Ehkä vastaus tähän kysymykseen riippuu siitä, miten parisuhde määritellään. Voisiko todellisuus olla toisenlainen, jos parisuhde nähtäisiin itsenäisenä asiana, joka on irrallaan henkilöistä, jotka sen muodostavat. Osaset vaan toisivat siihen omat elämänkokemuksensa ja sovittaisivat niitä yhteen. Kuuntelisivat toisiaan.  Ja vielä enemmän: Voisiko aikuisessa oleva lapsi saada näissä keskusteluissa puheenvuoron?

Ehkä parisuhde voisi tulla juuri näiden sisäisten lasten avulla virvotuksi ”tuoreeksi ja terveeksi” eikä osapuolten tarvitsisi kätkeytyä kiistelemään siivousvuoroista tai mittelemään korkeammasta moraalista. Ihmisen kokoon asettuminen riittäisi. Uteliaisuuteen perustuvan ihmettelyn saadessa näin tilaa myös ajatus rikoksesta ja rangaistuksesta voisi menettää merkitystään, mustavalkoinen saada väriä?

Olisiko tämä käypä parisuhteen pelastuksen tie, eräänlainen arkipäivän evankeliumi anteeksiantoineen kaikkineen. Houkuttelisiko ajatus ottaa ensimmäinen askel?

Jukka Saarela
perheneuvoja, Someron srk