Kun haistan tillin ja uusien perunoiden tuoksun, menen aina hetkeksi yhteen lempipaikkaani, joka on olemassa enää vain muistoissani. Mummoni kesämökin kesistä on aikaa kohta kolme vuosikymmentä, mutta tavoitan vielä hyvin muistoihini piirtyneet kesähetket.
Joskus toisinaan huomaan lapseni kasvoilla saman ilmeen, jonka muistan isoisäni kasvoilta. Huomio vie hetkeksi menneisiin hetkiin. Keskusteluihin, joita en enää isoisäni kanssa voi käydä, mutta jotka silti ovat tärkeitä osia minussa ja puhkeavat muistoissa elämään.
Muistot elävät ja niistä voi joskus kasvaa uusia muistoja tai ne saavat uusia merkityksiä. Meillä on omia muistoja ja perheellä, suvulla tai kaveripiirillä on yhteisiä muistoja. Sitten on muistoja, jotka kannattelevat ja elävät koko kansan mielessä.
Suvivirsi on yksi tulkki niille muistoille.
Kirkkohistorian dosentti Esko M. Laine on tehnyt mainion videon Suvivirren kolmesta vuosisadasta, jonka voit löytää Youtubesta. Siinä hän kertoo, miten Suvivirsi syntyi 1600-luvun nälkävuosien keskellä. Se sanoitettiin tuomaan toivoa, että joskus vielä luonto viheriöi, vilja saadaan kasvamaan ja nälkä voitetaan. Suvivirsi toimi myös hautajaisvirtenä. Sen lohduttavat sanat muistuttivat, että Taivaassa on toisin.
Kolme vuosisataa Suvivirsi on elänyt tilanteesta toiseen, kulttuuri ja maailmantilanne on sanoittanut sitä ja piirtänyt erilaisia muistoja ihmisten mieliin. Se löysi paikkansa kouluvuoden päätökseen ja tulkitsemaan tuntojamme suomalaisuudesta ja Suomen luonnosta. Keväällä 2020 siihen syntyi uusi säkeistö, joka heijasti koronan tuomaa uutta tilannetta.
Erilaisia ja yhteisiä muistoja kantava Suvivirsi kuljettaa kulttuuria ja tämän kansan historiaa mukanaan. Muistoista muistoihin, säilyttäen, muuttaen ja uutta luoden.
Tänä iltana Suvivirsi soi Someron kirkossa. Tule tuomaan oma äänesi yhteiseen kuoroon ja anna muistojesi elää ja mielesi luoda uusia.