Miten elää?

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Elämä on valintoja. Valintoja pitää tehdä koskien omaa elämää, elämänpiiriä tai jopa suurempia kokonaisuuksia. Mutta minkälaisia pitäisi tehdä? Mikä olisi hyvä ja oikea valinta juuri nyt? Tällaiset kysymykset pyörivät elämässä lähes jatkuvalla syötöllä. Valintoihin liittyy myös niiden vaikuttavuus omaan elämään. Itseensä kohdistuvat valinnat tuntuvat omassa elämässä juuri nyt. Toista äärilaitaa ovat ”mitä välii, kun kiinalaisia on niin paljon” -ajatukset ja sen myötä valinnat. Tai tekemättä jättämiset.

Oletettu ilmastonmuutos, pakolaiset, työllisyys ja työttömyys, vihapuhe, Trump, Brexit, kouluopetuksen nykytilanne. Onhan näitä, aiheita, lähempää ja kauempaa, merkityksellisiä itselle enemmän tai vähemmän. Yhteistä asioille on kuitenkin se, että niihin liittyviä toiveita, käsityksiä, uskomuksia jopa uhkakuvia tuntuu tulevan monesta tuutista. Ja kaikkien puheiden ja mielipiteiden taustalla on vääjäämättä ajatus tai ideologia minkälainen tilanne tulevaisuudessa olisi nykytilanteeseen nähden vähintäänkin samanlainen, mielellään jopa parempi. Ei siis mikään ihme, että ihan tavallinen, omaa arkista elämäänsä elävä ihminen on ihmeissään tällaisessa tieto- tai uskomusviidakossa. Saattaapi joku kärsiä ajatuksesta myös ahdistusta.

On mielipiteitä, joiden mukaan peli on jo menetetty. Toiset ovat sitä mieltä, että kaikesta selvitään, niin kuin ennenkin on selvitty. Jotkut vannovat paluuta yksinkertaisempaan tai menneeseen. Toiset asettavat toiveensa kasvavaan ymmärrykseen, tietoon ja teknologiaan, kehittämiseen sekä kehittymiseen. Ja taas se pieni ihminen on kaiken välissä miettien, että (mihin) kaikkeen pitäisi revetä. Ihan oma kysymyksensä on myös siinä, että mitä yksittäiseltä ihmiseltä voidaan ylipäätänsä odottaa.

Olemme kirkkovuodessa siirtymässä paastonaikaan. Aloitamme kulkumme ja tiemme kohti Golgatan ristiä, joka onneksemme päättyy lopulta tyhjän haudan äärelle. Perinteisesti paaston aikana tulisi keskittyä yksinkertaisiin elämäntapoihin, jopa monien asioiden suoranaisiin kieltäytymisiin. Paaston aikana meille muistutetaan, kuinka Jeesus kärsi aikoinaan meidän puolestamme sekä kysytään kuinka alttiita olemme itse Jeesuksen seuraamisessa ja mitä kaikkea se meiltä lopulta vaatiikaan.

Mutta mitä ovat yksinkertaiset elämäntavat? Se voi olla myös tietystä asioista kieltäytymistä. Itse ajattelen, että paastonaikana meidän tulisi erityisellä tavalla kääntää katseemme itsestämme toisiin. Sinun ei tarvitse olla vahva, menestynyt tai itsevarma. Sinua kutsutaan erityisellä tavalla näkemään toisen ihmisen puute, hätä ja kärsimys. Auta, niin tulet itsekin autetuksi. Heittäydy heikoksi. Sillä heikkoina lisäämme luottamusta ja yhteisöllisyyttä, vahvoina lisäämme kovuutta ja yksinäisyyttä.

Elämä on monella tapaa paradoksaalista. Nyt hyvältä näyttävät valinnat voivatkin osoittautua ajansaatossa, niin yksilölle kuin yhteisölle, hyvinkin ongelmallisiksi ja päinvastoin. Historia on täynnä näitä esimerkkejä. Hyvää voi syntyä monella tapaa ja joskus, tai kenties useinkin, siihen liittyy myös kärsimystä. Ja paastonajan alkaessa meitä haastetaan miettimään, että olethan sinäkin siihen valmis. Antamaan itsesi alttiiksi toisten puolesta, jopa kärsimään. Olethan?