Aika monestakin. Ehkä nauratte ja itkette samoille asioille. Erilaisuuttakin on hyvä sietää.
Minua on siunattu hienoilla, erilaisilla ystävillä.
Vaihtuvuutta on. Sellaista elämä on. Mutta aina ilmestyy uusi ystävä poistuneen tilalle.
Muutama pikku tarina ystävyyden luonteesta.
Meillä oli pienet bileet tuolla saunalla. Anne ja nyt jo edesmennyt Arto vetäisivät Ystävän laulun. Minun jäyhä ystäväni itki vuolaasti. Hän on auttanut minua monin tavoin vuosien varrella!
Sitten äskettäin meillä oli vaikeuksia aurinkovoimalan sähköjen kanssa. Soitin sähkömies-ystävälle. Tuli suunnilleen hätävilkut päällä heti apuun, vaikka oli jo ilta.
Kolmas tarina: Jos sinä makaat tajuttomana verilammikossa eteisen lattialla, onko se enkeli, joka soittaa yks yks kahteen? Ei, se on ystäväsi!
Jos hetkeksi unohdetaan se siivekäs taruolento, jota enkeliksi kutsutaan. Jos se onkin niin, että nämä meidän ihan tavalliset ystävät ovat niitä arjen enkeleitä, jotka ovat aina valmiina auttamaan?
Tuosta aasinsilta Ystävän laulun viimeiseen säkeistöön, jonka teksti on minulle erityisen rakas, kun olen saanut sen kokea.
”Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän? Ajat ankeimmat selvittää, kuka viereesi jää. Kun on sinulla vaikeaa, ja kun tarvitset auttajaa, silloin ystävyys punnitaan. Menee muut menojaan.”
ystävällisin terveisin
Honkasen Jokke