Mikä on tärkeintä?

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Me elämme monimuotoisessa ja monimutkaisessa maailmassa. Ihan liian paljon tapahtuu asioita, hyviä ja huonoja pienen ihmisen elämässä ja maailmalla. Kaipaan välillä elämääni todella yksinkertaisuutta monella tavalla ja tasolla. Viihdyn hiljaisuuden retriitissä. Näin korona-aikana elämä on monella yksinkertaistunut ja moni on löytänyt uusia, yksinkertaisiakin juttuja. Minäkin olen löytänyt itsestäni pienen parvekepuutarhurin. Ennen lähinnä romuvarastona ollut kerrostaloparvekkeeni vihertää nyt monista hyötykasveista. Niiden kehittymistä on jännittävää seurata.

Lapset ovat hyviä hetkessä eläjiä. Muistan joskus lukeneeni kirjoituksen, jossa kerrottiin, että ihminen on viisaimmillaan esikoulu-iässä eikä suinkaan ylioppilaskeväänään J. Rukoile, syö aamupala, pidä toista kädestä, jaa omastasi, keinu, laula ja tee hiekkakakkuja sekä nuku päiväunet. Jotain tällaista yksinkertaista ja viisasta elämää aikuisten soisi viettävän.  

Myös uskonasiat voivat välillä olla kovin kimurantteja ja etenkin, jos niistä tehdään sellaisia. Lopulta vain yksi on elämässä tarpeen ja tärkein: meidän herramme Jeesuksen tunteminen.

Tässä lopuksi lasten elämästä vielä yksi hengellinen Jippii-kuoron laulu, jonka viimeisessä säkeistössä usko Jeesukseen tiivistetään aika mukavasti. 

”Milläs minä pääsen taivaaseen Pyörälläkö vinhasti polkien Autollako ajan vaiko raketilla meen Milläs minä pääsen taivaaseen

Lentokone tässäkö tarpeen on Laivako se viepi yli aallokon Hevosenko hankin minä rattaineen Milläs minä pääsen taivaaseen

Syntini kun hylkään ja tunnustan Silloin minä taivaan jo omistan Uskomalla Herraan Jeesukseen Pääsen minä varmasti taivaaseen”

   Siunausta päivääsi toivottaa diakoni Heidi Sippo