Otsikko on Lasse Heikkilän laulusta ja se jatkuu näin: ”Kun kuljen halki varjojen ja pimeiden polkujen, niin kuljen laulaen.” Joskus elämässä on vaikeita aikoja, jolloin ei tahdo nähdä valoa ja pelottaa. Monesti voi tuntua siltä, ettei osaa rukoilla eikä löytää sanoja. Laulukin on rukousta ja virsien ja hengellisten laulujen kautta voi saada lohdutusta, toivoa ja turvaa. Niissä on läsnä Jumalan rakkaus ja huolenpito.
Pienenä alle kouluikäisenä tyttösenä kotikaupungissani Vaasassa kesämökkisaaressa minua pelotti kulkea rantakivikon ja metsän läpi serkkuni mökille. Rantakivillä saattoi olla kyykäärmeitä ja aina piti tarkasti katsoa mihin astuu. Kulkiessani lauloin pyhäkoulussa oppimaani laulua: ”Sydämellä Jeesuksen olla on niin suloinen, turvallista, hiljaista siipiensä suojassa” ja laulun myötä pelkoni katosi.
Myös tuulisilla ja myrskyisillä venematkoilla lauloin yhdessä äitini kanssa ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie vaan ihana enkeli kotihin vie” ja se rauhoitti pelokasta mieltäni.
Teini-ikäisenä kävelin monesti yöllä keskikaupungilta viiden kilometrin matkan kotiin. Silloinkin laulaa hoilotin suureen ääneen pelonkarkottamislaulua ”Mua tartu käteen Herra ja taluta.” Laulaminen antoi rauhallisen ja turvallisen olon.
Tänäkin päivänä monet asiat pelottavat meitä ihmisiä. Sinua saattavat pelottaa korona ja muut sairaudet, yksinäisyys, taloudelliset huolet tai huolet läheisistäsi. Muistatko koskettavan pyhäkoululaulun tai lempivirtesi? Sinun ei tarvitse osata tai suorittaa mitään vaan saat laulaa omalla äänelläsi tuota lempilauluasi ja voit kokea miten Jumala kohtaa sinut sävelien ja sanojen kautta antaen sinulle voimaa ja turvaa pelkosi hälventäen. Jumala kuulee jopa kuiskauksenkin ja saat uskoa, että ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala ja sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.” (5. Moos. 33:27)
Psalmissa 145 sanotaan ”Minä laulan sinun kunniaasi, Jumalani, kuninkaani!
Minä kiitän sinun nimeäsi aina ja ikuisesti”
Anne Leppälä
vs. diakoni Someron ev.lut. seurakunta