Tervehdys teille kaikille. 57 vuotta sitten rakkaus toi minut Somerolle Rymättylän saaresta. Ainoat tutut täällä oli mieheni vanhemmat. Kesti vähän aikaa tutustua paikkakuntaan. Mutta minut otettiin sydämellisesti vastaan ja istutettiin muutamaan järjestöön. Ensimmäinen oli Martta yhdistys. Ja toinen taisi olla Punainen risti.
Siis kotouttaminen oli onnistunut hyvin. Sain ystäviä. Kuuluin joukkoon. Tuli lapsia.
Someron iso kirkkokin alkoi tuntua kauniin hautausmaan ansiosta kotoisemmalta.
Lapsuuden kirkkoni kun on kivinen pieni ja vanha.
Näin on aika kulunut yhteisöllisyys jatkuu. Koitetaan pärjäillä on monen mamman ja pappan ja nuoremmatkin sanonta. Joskus ollaan tilanteessa ettei pärjäillyt riitä. Tarvitsemme apua. Monet meistä vanhoista olemme oppineet pärjäämään ilman apua. Jos olisikin vapauttavaa ottaa vastaan apua ja antaa toisillekin, tarttua käteen.
Ei tarvitse tuntea alemmuutta vaikka ei jaksa. On suuri vapaus saada tukea.
Somerollakin on järjestöjä jotka tekevät vapaehtoistyötä, puhumattakaan diakonian työstä. Jaksamisen ja uskomisen kautta vahvistumme. Koitamme säilyttää sosiaalisen kanssakäymisen. Eräs nuori ystäväni sanoi on mukavaa tuntea vanhoja ihmisiä.
Minulla on suuri ilo ja apu poikani perheistä. Ja erityisesti 6 lapsenlapsesta 8v.-23v.
Se suuri rakkaus jota heitä kohtaan tuntee ei voi selittää. Hyväksyen heidän menonsa ja kiireensä, niin vanhemmillakin kuin lapsilla. Että en ole se mummi kenen luo on pakko tulla, vaan meillä on yhteisiä ja kiinnostuksen kohteita. Ne yhteiset asiat pitävät mummin kiinni tässä ajassa. Opastusta tietokoneella iloista vuoropuhelua, ongelmien ratkomista ja vakavienkin asioiden pohdiskelua. Kiitos tästä kaikesta. Muistaen ettei kaikille ole suotu lapsia. Lapsilla ei ole elossa ehkä vanhempia tai isovanhempia. Maailmassa monet kohtalot tuovat ahdinkoa.
Ei Raamatun opit ja neuvot koskaan häviä, virsikirjan monet virren sanat lohduttavat.
Tämän laulun sanat Jurek ja Ceek ja sävellys Tuomas Holopainen.
Lohtu
Silloin kun lohdunkantajaa kaivataan, astutaan esiin valmiina antamaan aina vaan pyyteettömästi vierellä kuljetaan.
Pahan portit mielellään suljetaan.
Ei kukaan pärjää yksin täällä,
ei kukaan haluu yksin jäädä.
Siks seistään ryhdikkäänä selkä vasten selkää, toistemme puolella, ei enää tartte pelkää.
Someron seurakunnan jäsen Anja Kurvinen.