Kasvun ja toivon aikaa

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Minun Someroni kirjotus-kilpailussa vuonna 2005 vertasin ihmistä metsän puuhun. Molemmat tarvitsevat hyvät olosuhteet kasvulleen. Jos tulee liian hyvät olosuhteet, myöskin vilja voi lakoontua, puusta tulla oksainen, heikko laatuinen ”hoto”.

Loppujen lopuksi ihminen voi vain toivoa ylhäältä suotuisia olosuhteita kasvulle. Paljon vaikuttaa lopputulokseen kuinka hyvin viljelijä on pystynyt maan muokkaamaan, kuinka hyvä kasvualusta on.

”Kaunis on maamies vakka helmassaan, kun hän astuu pihalle aitastaan. Kiurun laulu sinessä helisee….”, siteerasi Kirkkoherra Osmo Turkki kylvönsiunaustilaisuudessa vuonna 1998 meillä runoa, jonka Jaakko Haavio kirjotti Someron seurakunnan 500-vuotisjuhlaan vuonna 1949.

Nykyään ei kuulu traktorin hyttiin kiurun laulu muuten kuin radiosta. Pahimmissa tapauksessa kiurunpesä tuhoutuu kylvökoneiden alle.

Leikkuupuimurilla puitaessa on kaunista kun puimurin säiliö täyttyy nopeasti kuivasta tasalaatuisesta viljasta. On lottovoitto syntyä maaseudulle, maanviljelijäperheeseen. Siinä oppii ammatin, kun on pienestä pitäen talon töissä mukana. Samalla tulee valmius traktorilla ja muilla koneilla tehtävään urakointiin. Tytöille sopii paremmin kodinhoitajan työ, mitä työtä oppii myös kotona. Näillä ”sivuammateilla” on Somerolla suuri merkitys työvoiman saannin ja pysyvyyden kannalta.

Tässä iässä jota itse elän, pitäisi osata luopua, antaa tilaa kasvulle ja kasvun tekijöille. Eläkkeelle jääntiä varten olisi hyvä olla muitakin harrastuksia kuin työ. Minulla ne ovat, suunnistus, maiseman hoito ja ryijyn teko.

Touko Roto