Kalastamisesta

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Loppukeväästä perheeseemme ajautui uusi harrastus. Lapsi halusi kovasti kalastamaan. Teimme mato-onget ja lähdimme kalaan. Laiturilla oli monena iltana muitakin kalastajia. Pian lapsikin halusi virvelin. Hankimme sellaisen ja istuin viikon ajan lapsen kanssa laiturin nokassa, kun hän kalasti. Saimme kanssakalastajilta vinkkejä hyvistä apajista sekä neuvon, ettei tule toivottaa hyvää kalaonnea, vaan vain kireitä siimoja.

Innostus alkoi herätä minussakin. Seuraavaksi hankittiin toinen virveli ja selviteltiin kalastuslupia. Yhtäkkiä meitä oli kaksi innokasta kalastajaa, joista toisen into meinasi välillä hiipua, kun kalaa ei tullut.

Onneksi toiset saivat saalista. Olemme todistaneet kalaonnea laiturilla ja päässeet katsomaan saalista ihan läheltä. Olemme näyttäneet eteenpäin meille lähetettyjä toisten ihmisten videoita, joissa taistellaan hurjan hauen kanssa. Jaettu ilo on moninkertainen ilo. Itse hieman kauhulla odotan edelleenkin ensimmäistä saalista ja sitä, miten silloin pitää toimia (kuulin, että kala tulee ”papittaa” hengiltä) ja iloitsen lapseni kanssa kaikista näkemistämme hetkistä, jolloin kalaonnea suodaan muille.

Kalastus on hieno harrastus. Raamatussakin on aika upeita kalastuskertomuksia. Niistä voimme lukea, että Jeesus oli itse aika kova jakelemaan kalastusvinkkejä. Hän, puuseppä, huuteli melkoisen rohkeasti rannalta ammattikalastajille, mitä heidän tulisi tehdä saalista saadakseen. Jeesus tyrmäsi niin heidän vastaväitteensä kuin ammattilaiskokemuksenkin ja ihmeekseen kalastajat saivat huikeat kalasaaliit.

Kalasaalista tärkeämpää oli kuitenkin ilo. Jaettu ilo. Tähän tehtävään Jeesus heitä kutsui; sanoi, että tulkaa ihmisten kalastajiksi. Nämä kalastajat pääsivät kertomaan jopa kalastustakin suuremmasta ilosta ja viemään eteenpäin evankeliumia, ilosanomaa. 

 

 

Kira Knuutila

seurakuntapastori, Someron seurakunta