K.....

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Älä sano sitä sanaa. En jaksa kuulla.
Jaan ehtoollisleivät liinojen päälle alttarikaiteelle ja kaadan valmiiksi tilkan viiniä pikariin. Kun tulet ehtoolliselle, sanon turvavälin päästä: ”Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu. Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu.” Enää en ohjeista, että ”Näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa toimimme seuraavasti…” Me toimimme nyt näin, eikä kukaan tiedä kauanko.

Olen väsynyt siihen sanaan ja tähän tilanteeseen. Pelottava ja arvaamaton sotki jo kaikki suunnitelmat ja varasuunnitelmat. Opetti käyttämään kasvomaskia ja käsidesiä. Mutta vieläkään en tiedä, miten lohduttaa suuressa surussa, kun ei saa halata.

Maaliskuussa ajattelin, että viimeistään syksyllä elämä on tuttua ja tavallista. Luulin, että kummallisella ajanjaksolla olisi alku ja loppu, ja se aika siinä välissä olisi kohtuullisen pituinen, jaksettavissa. Lyhyen ajan jaksaa melkein mitä vain; turvavälejä, hautajaisia ilman muistotilaisuuksia, tapahtumien siirtämistä eteenpäin, sitä ettei kätellä, ja suostumista siihen, että hetkessä kaikki suunnitelmat voi mennä uusiksi.

Hyvä Jumala,
anna meille luottamusta tulevaan,
rohkeutta tähän päivään ja
voimia niihin hetkiin, kun ei meinaa jaksaa.
Aamen

Lilli-Irmeli Hintsa
pappi