Jumalan kolmisointu meissä

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Heponiemen hiljaisuuden polulla helluntaina, kun järven takaa kuuluu vaimeana kirkonkellojen kutsu.

Kun ulkoiset äänet vaikenevat, alan kuulla pyhän soinnun kutsun. Se soi minua ympäröivässä luonnossa, linnun laulussa, veden välkkeessä, vihreiden lehtien tuoreudessa, uuden kasvun lupauksessa, minussakin. Oi Jumalani, Luojani, loit niin kauniin maan. Nyt näen, nyt kuulen, olen läsnä, olen osa luomakuntaasi. Me kaikki loistamme sinun kirkkauttasi Herra, sinun luomistekosi ihmeellisyyttä.

Minä, luomakuntasi viljelijä ja varjelija tarvitsen Vapahtajaa. Ei puut, ei linnut, vaan minä, joka en pysynyt tehtävässäni, vaan otin hallitsijan viitan ylleni. Sidoin itseni synnin sitein, otin omakseni sen, mikä ei ole minun eikä minua. Kadotin todellisen luontoni, Jumalan kuvan itsessäni. Kristus, Armahtajani, vapauta minut yhteyteesi ja osaksi luomakuntasi kauneutta ja sinun tahtosi tarkoitusta.

Herra, luo minussa uutta elämää nyt ja aina. Jokainen aamu, hetki hiljaisuudessa on uusi mahdollisuus kuulla sinun äänesi meissä. Herätä henkiin se, mikä meissä on kuollutta. Virvoita uuteen voimaan se, mikä meissä on nääntynyttä. Uudista sitä, mikä ei enää kuulu tähän päivään. Anna Pyhän Henkesi palvella totuutta meissä sinun kunniaksesi.

Hiljaisuudessa olen palannut paikalleni, osaksi luomakuntaa, Jumalan tahdon kuuliaisuuteen, hänen pyhän äänensä kuuntelijaksi.

Kuinka kukaan voisi ymmärtää suurta hiljaisuutta, sinua Jumalani. Kuinka kukaan voisi ymmärtää ihmisen sydämen syvyyden salaisuuksia, valoa ja varjoa. Kuinka kukaan voisikaan ymmärtää, sillä sinä Luojani, olet suuri salaisuus. Ihmetellen etsimme kasvojasi, koetamme löytää tietä luoksesi. Läheltä sinut löydämme, kaipauksemme kodista. Kellot soivat kutsuen, tule jo kotiin lapseni, minä olen täällä ja odotan sinua. Tule.

 

Anne Knaapi

Pastori, sielunhoitoterapeutti, hengellinen ohjaaja