”Jonk´ on turva Jumalassa,
turvassa on paremmassa
kuin on tähti taivahalla,
lintu emon siiven alla”,
lohduttaa vanha hengellinen laulu, minulle jo lapsuusvuosilta rakas. Näitä sanoja ajattelen usein iltarukouksen yhteydessä.
Tätä kirjoittaessani olen valmistautumassa narkoosissa tehtävään suolistotutkimukseen. Vaikka se tehdään minulle joka toinen vuosi ja on sikäli minulle rutiinia, siihen ei loppujen lopuksi totu. Tutkimusta edeltävien päivien ruokavalion on oltava täsmällinen ja operaatiota tukeva. Eniten tietysti jännittää patologin lausunto.
Mutta se kaikki on Korkeammassa kädessä. Siksi olen nytkin rauhallisella mielellä. Virsi 481 on ollut mielessäni sairaalassa, kun olen ollut siellä milloin isompien, milloin pienempien operaatioiden vuoksi.
”Kun huoli, pelko jäytää,
sen tiedät, Herrani.
Yön tuskanhetkiin anna
vierelle enkeli.”
Nuorena keuhkotuberkuloosiin menehtynyt runoilija Saima Harmaja (1913-1937) on kirjoittanut monta runoa sairaalan tuskaisista öistä. Tuohon aikaan keuhkotuberkuloosi oli vielä fataali sairaus. Hänelle merkitsi paljon, että hän sai potea kuolettavaa tautiaan loppuajat kotona, joka oli hänelle rakas paikka. ”Öisin, milloin taudin kouraan havaan, / ihana on tietää tuskaisen, / että avunpyyntöön vetoavaan / äidin ääni vastaa suloinen”, hän kirjoitti kaksi kuukautta ennen kuolemaansa.
Virsi 481 antaa toivoa ja kurottuu kohti uutta päivää:
”Isäni, niin kuin tahdot,
nyt lapsellesi tee.
Suo, että uusi aamu
toivoa säteilee.”
Jumalan huolenpidon suojiin on hyvä nukahtaa.
Eija Komu
Someron seurakuntalainen
Jumalan pikku kulkuri