Juhannusajatuksia

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Näin kerran unta. Olin järvellä veneessä, joka ei kulkenut. Rannat ei niin kovin kaukana olleet. Matalalta näytti. Ajattelin, jos kävelisin, vetäisin venettä. Siitä pitäisin kiinni. En osannut uida. Pelkäsin. Yli järven kulki johto, siitä voisi saada apua. Heräsin. Tuttavalle keroin. Hän kysyi: onko sinulla hankalaa, Selviät kyllä.

 

Nyt sit ollaan jo juhannus viikolla. Lapsena sitä odotettiin.  Äiti piti tärkeänä että matot oli juhannukseksi pestyinä. Aattona ne levitettiin tuvan lattialle. Isä toi metsästä koivut oven pieleen, joskus teki lehtimajan pihalle. Ja me lapset toimme koivunoksia sisälle joka paikkaan.

 

Juhannuksena Johannekset kaimoineen juhlivat nimipäiväänsä. Oikein hyvää nimipäivää heille kaikille.

 

Johannes Kastaja, josta kirkkovuodessa kerrotaan kolme kertaa, oli vanhemmilleen Elisabetille ja Sakariaalle yllättävä armonosoitus Jumalalta. He kun olivat jo vanhoja ja sen aikaisessa yhteiskunnassa halveksittiin lapsettomuutta. Enkelin käskyn mukaan he antoivat lapselle nimen Johannes, joka merkitsee HERRA ANTAA ARMON.

Jumala teki Sakariaan mykäksi,kun  hän ei uskonut tällaiseen mahdollisuuteen. Nyt kun se oli toteutunut, hän puhekykynsä takaisin. Puhkesi kiitosvirteen Luuk.1;76. "Sinä lapsukainen olet kutsuttava  Korkeimman Pojaksi, sinä kerrot pelastuksesta joka tulee Jumalan sydämellisen laupeuden tähden jonka kautta meidän puoleemme loistaa aamunkoitto taivaasta. Meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa."

 

Näin valon juhlan  aikaan Johanneksen elämä kertoo meille jotka täällä kahden maan kansalaisina, riittämättöminä kristittyinä, monella lailla kelpaamattomina Jumalan eteen. Kertoo että Jeesuksen lähellä me voimme päästä Jumalan luo.

 

Toivon näden  keskikesän ihanjen tuoksujen mukana jotenkin  tuntuisi Jeesuksen tuntemisen tuoksua ja yllättäisi meitä niin kuin Johanneksen vanhemmat!