Jäljet

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Seurakunnan isostoiminnan nuorilla on nimikkohuppari. Sen selkämyksen kuviota halkoo poluksi piirretty jalanjälkien jono. Katsojalle jää vaikutelma, että jäljet jatkuvat ohi kuvion, ne tulevat alueelle ja jatkuvat horisonttiin. Kulkijan matkasta vain pieni osa on näkyvissä.

Itselleni tuo kuvio on vahva symboli. Se kertoo matkasta. Se kertoo elämästä, jossa meidän tekemisemme vaikuttaa kanssaihmisiin, saman matkan kulkijoihin. Polut risteävät ja kohtaavat, milloin pidemmäksi, milloin lyhemmäksi aikaa. Jäljet painuvat sydämiin. Sanat ja teot syöpyvät sieluun.

Matka on tutustumista ja kohtaamisia. Pisimmän polun jokainen kulkee itsensä kanssa. Välillä tuntuu siltä, että juuri tuo polku on mutkaisin ja vaikein: oppia tuntemaan itsensä, oppia hyväksymään itsensä. Se on elämän pituinen matka.

Saman matkan kulkijat ovat elämän rikkaus. Kytkökset toisiin ihmisiin. Toisten kanssa matka risteää pidemmäksi aikaa, jotkut kohtaamiset ovat vain tuokioita. Kaikella on oma merkityksensä, eikä ole mitenkään yhdentekevää, millaisen jäljen kohtaamiesi ihmisten sieluun painat.

Elämässä on hetkiä, jolloin kulkija katsoo taaksepäin, hetkiä, jolloin arvioin omia tekemisiäni ja sanomisiani - omaa polkuani. Joskus tähän liittyen voi kuulla mahtipontisen fraasin: päivääkään en vaihtaisi pois. Mahtaako tuo koskaan pitää paikkaansa? On hetkiä, jotka haluaisin elää uudelleen, mutta on myös niitä, jotka mieluummin unohtaisin.

Monista askeleista voin itse päättää. Teen valintoja ja vastaan niistä: jäljistä, jotka piirrän matkalla kohtaamiini ihmisiin. Mutta polulla on myös kohtia, joille joudun tahtomattani. Elämä ei aina noudata suunnitelmaa, ei ainakaan itse laatimaani.

Omassa työssäni on ollut etuoikeus nähdä monia nuorten polkuja. Kun elämä vasta etsii uomaansa, kun haaveet ja unelmat ovat vielä avoin mahdollisuus.

Itse nuorena puin usein tuntojani lauluihin. Joskus vieläkin otan kitaran syliin tapaillakseni vanhoja säveliä ja sanoja. Miten täynnä ne olivatkaan mustavalkoista idealismia ja sielun paloa, mutta myös nuoren haaveita ja unelmia.

Elämää ei voi käsikirjoittaa kenenkään puolesta. Haaveineen ja unelmineen se on avoin arvoitus. Mutta toivoa voimme valaa ja parasta matkaseuraa toivoa nuoren askeleisiin, laulun sanoin:

He kulkemassa tässä,

elämäänsä etsimässä,

kai vierellä sä oot....  

 

Jussi Härme

nuorisotyönohjaaja