Hoosianna!

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Syksyisenä aamuna työpaikalle ajaessani, havahdun peuraan, joka loikkaa tien yli autoni keulan edestä. Aamu on kaunis, aurinkoinen. Olen ehkä hetkeksi tuudittautunut nauttimaan kauniista peltomaisemasta enkä ole varuillani tien reunassa olevan pusikon kohdalla, josta peura eteeni loikkaa täydellisen kauniilla varmalla loikalla vasemmalta oikealle. Jatkamme molemmat matkaamme, minä sydän pitkään pamppaillen. Mieleen tulee etsimättä, se miten olisi voinut käydä, jos peura olisi lähtenyt sekunninkin myöhemmin liikkeelle. Yhteentörmäystä ei olisi voinut millään välttää.

Mielessäni monenlaiset entä jos - ajatukset jatkan eteenpäin vähän hiljaisemmalla vauhdilla ja katse tarkemmin tienreunoja seuraten. Samassa mietin kaikkea sitä, mitä olisi voinut tapahtua. Mieleeni tulee suuri kiitollisuus. Olen kiitollinen siitä, että me molemmat selvisimme vahingoittumatta kohtaamisesta. Olen varma siitä, että tässä oli Jumalan varjelus läsnä. Kiitän Jumalaa hartaasti myös siitä, että en tilanteessa vahingoittanut tuota kaunista eläintä. Vaikka autoni ja minä itse olisimme selvinneet vähin vammoin, olisi ollut kurjaa vahingoittaa peuraa. Kiitän ja siunaan itseni ristinmerkillä.

Kristityt aloittavat jouluun valmistautumisen ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Tuolloin luemme evankeliumia aasilla Jerusalemiin ratsastavasta Jeesuksesta. Luemme, miten ihmiset tervehtivät iloissaan häntä ja huusivat "hoosianna", "auta", "pelasta". Tilanne on täynnä iloa ja riemua. Tiedetyn ja tunnetun, odotetun vastaanottamista.

Hoosianna - huudetaan sille, jonka tiedetään voivan auttaa. Väkijoukko, joka otti Jeesuksen vastaan tiesi ja oli itse kokenut, miten Jeesus oli parantanut, lohduttanut ja rohkaisut sellaisia, jotka ennen olivat olleet sairaita toivottomia, tilanteensa vankeja, näköalattomia.

Vieläkin oli asioita, joihin apua tarvittiin. Konkreettisia elämän asioita. Tavallisten ihmisten elämän vaikeuksia. Jeesuksessa Jumala itse tuli ja tulee lähelle tässä elämässä. Näissä elämän vaikeuksissa, onnettomuuksissa ja ongelmissa. Tämä oli noiden hoosiannaa huutavien kokemus. Adventti kutsuu lähempään yhteyteen Jumalaan. Kertomaan hänelle tarpeemme, vaikeutemme, surumme. Ja antaa ilon ja rauhan.

Tuona aamuna peuran kohdatessani tunsin riemua siitä, että kävi hyvin. Hetkeäkään en ajattele, että siinä oli kyse omasta taitavuudestani ajajana. Ei kyllä meille molemmille annettiin toinen mahdollisuus.