Harrastukseni ilot

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Olen harrastanut suunnistusta jo yli kaksikymmentä vuotta. Välillä rastit löytyvät helposti, mutta toisinaan niiden etsimiseen tarvitaan todellista tahdonvoimaa ja ripaus taitoa, ehkä vähän tuuriakin. Pitkän etsimisen jälkeen se ilo, minkä rastin löytäminen tuottaa on suunnaton helpotus, kun vihdoin voi leimata oikean rastin. Suunnistaessa täytyy keskittyä kartan lukemiseen, ympäristön havainnointiin ja suunnassa pysymiseen. Muuten eksyminen voi olla taattua.

Sananlaskujen kirjassa sanotaan: Ei into auta, jos tieto puuttuu, hätikkö eksyy ja kompastuu. (Sananl.kirja 19:2) Näinhän se suunnistuksessakin on. Pelkkä into ei auta, vaan taitoa ja tietoa tarvitaan. Suunnistuskarttaa ei osaa lukea, jos ei osaa karttamerkkejä, eikä tiedä miten päin karttaa pidetään. Rastilta lähtiessään ei saa hätiköidä. Ensiksi pitää laittaa kartta oikein päin ja sen jälkeen varmistaa kompassilla lähtösuunta. Itse olen joskus ottanut suunnan liian huolimattomasti ja lähtenyt täysin väärään suuntaan. Kun virheen huomaa niin ei auta, kuin palata samoja jälkiä takaisin edelliselle rastille ja vasta sitten voi jatkaa matkaa. Silloin huomaa, että ajatukset on oltava suunnistusmetsässä, eikä missään muualla.

Suunnistus on mahtava harrastus. Saa nauttia ulkoilmasta, ihanasta luonnosta ja siitä rauhasta mitä luonto tarjoaa. Joskus tulee taivaan täydeltä vettä, toisinaan paistaa aurinko. Tänä vuonna on saanut nauttia auringon paisteesta ja hyvistä suunnistusilmoista. Näin syksyisin suunnistuskengät saa vihdoin ripustaa narikkaan odottamaan seuraavaa kevättä. Intokin ehkä vähän laantuu syksyn myötä, mutta keväällä sitä taas odottaa innolla uutta kautta.

Elina Halla-aho
kahden lapsen äiti