Olimme kesäkuussa Lapissa, jolloin kävimme myös eräällä hautausmaalla ja käveleskelimme siellä jonkin aikaa. Puhuimme siitä, miten monenlaisia ihmiskohtaloita sekin hautausmaa pitää sisällään. Seuraavana päivänä tuli puhelu, että veljeni on kuollut. Kuolema on sellainen asia, johon kukaan meistä ei varmaankaan totu. Mitä läheisempi ihminen kuolee ja varsinkin, jos hän on nuori, sitä vaikeammalta kuolema tuntuu.
Kuoleman kohdatessa, mietimme myös iankaikkisuutta ja taivasta. Raamattu kertoo meille, millä perusteella ihminen taivaaseen pääsee: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.”
Jumala rakastaa luomaansa ihmistä niin paljon, että hän haluaa meidät kaikki luokseen. Jumala on kuitenkin pyhä eikä hänen luonaan voi olla syntiä, ja syntisiä me kaikki olemme. Siksi Jeesus syntyi ihmiseksi sovittamaan meidän kaikkien synnin. Iankaikkinen elämä lahjoitetaan armosta jokaiselle, joka uskoo Jeesuksen sovittaneen hänen syntinsä Golgatan keskimmäisellä ristillä. Taivaaseen pääsy ei perustu siis millään tavalla omaan onnistumiseemme tai hyviin tekoihimme. Pelastus on alusta loppuun Jumalan tekoa.
Niin kauan, kun meillä tämä maanpäällinen elämä jatkuu, on tärkeää, että huolehdimme toinen toisistamme. Taivaaseen pääsemme kuitenkin yksin Jeesuksen tähden. Uskossa ei ratkaise määrä vaan kohde.
Tuula Kuusela
Someron srk:n raamattupiirin vetäjä