Ei järkeä

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

”Suuri ääni, mutta äänen takana ei ole yhtään järkeä”, näin tokaisi äidinkielenopettajani minulle oppikoulun ensimmäisellä luokalla esitettyäni suullisesti erään kotitehtävän.  Näin voitiin arvioida opintosuorituksia vielä 1960-luvulla.   Nykyisin sitä ei kai pidettäisi ainakaan kannustavana puheena.  Minussa tuollainen lausuma herätti halun näyttää, että opettajan arvio oli vähintäänkin hätiköity: opiskelua en ole kyennyt vieläkään jättämään.

Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, kuinka Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen tapaa Emmauksen tiellä kaksi opetuslastaan.  Nämä eivät heti mestariaan tunne.  He kertovat kuitenkin muukalaiseksi olettamalleen, mitä Jerusalemissa on tapahtunut: kuinka Jeesus on ristiinnaulittu ja kuinka hauta on havaittu tyhjäksi ja kuinka naiset ovat nähneet enkeleitä, jotka ovat sanoneet Jeesuksen elävän. 

Silloin Jeesus tokaisee: ”Voi teitä ymmärtämättömiä!  Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet?”  Tuo kreikan sana, joka on käännetty ymmärtämättömäksi, voitaisiin kääntää myös mielettömäksi tai älyttömäksi, järjettömäksikin.  Jeesus siis ajattelee, että on järjetöntä olla uskomatta sitä, minkä jo profeetat ovat ennustaneet.  Ja sitten hän selittää kahdelle mielettömälle opetuslapselleen, mitä profeetat hänestä jo ennakolta ovat kertoneet.

Kertomuksen kärki näyttäisi kuitenkin tulevan vähän myöhemmin.  Jeesus jää kahden kulkijan vieraaksi.  Aterialla hän ottaa leivän, kiittää Jumalaa ja murtaa leivästä palat mukanaolijoille.  Vasta silloin nämä tuntevat Jeesuksen.  He eivät tunnista Jeesusta ulkonäöltä, eivät puheäänestä tai siitä, miten hän heitä hieman tylysti puhuttelee tai miten hän selittää kirjoituksia.  He tunnistavat hänet aterialla, kun hän kiittää Jumalaa ja murtaa heille leipää.  Mitä tästä päättelen?  On tärkeää syödä yhdessä, on tärkeää kiittää Jumalaa, on tärkeää käydä ehtoollisella.  Näin voimme kohdata Jeesuksen.      

Asko Ojakoski