Jeesus vertasi kerran Jumalan valtakuntaa kauppiaaseen, joka etsi kauniita helmiä
ja kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, vaihtoi hän kaiken omaisuutensa
yhteen ainoaan helmeen. Helmi oli kaiken muun ylittävä löytö, jonka vuoksi ihminen
on valmis luopumaan kaikesta muusta.
Mikä tuo kallisarvoinen helmi tai aarre voisi olla? Miettikäämme, mikä voisi olla niin
kallisarvoista, että vaihtaisimme kaiken siihen? Missä tämä ihmeellinen paikka,
Jumalan valtakunta voisi olla?
Jeesus mainitsi myös, että Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä. On tehtävä
työtä katoamattomien arvojen hyväksi. Arvokas aarre löytyy yksinkertaisuudessa ja
vuorovaikutuksessa. Katoamattomien aarteiden etsintä on syvyyden hakemista
elämään. Jeesus Kristus, Vapahtajamme, voi tarjota meille enemmän kuin kukaan
toinen. Hän on enemmän kuin mitkään tämän maailman aarteet. Hän tarjoaa meille
runsaita lahjojaan ja sielumme pelastusta ilmaiseksi, pelkästä armosta.
Vuosien mittaan itselleni tärkeäksi helmeksi on tullut hiljaisuus. Olla hiljaa
muiden kanssa joko hiljaisuuden retriitissä tai vaikkapa yhdessä kulkien. Kaksi
kertaa vuodessa ohjaan Hiljaisuuden polun Teijon kasallispuistossa. On ilo vaeltaa
yhdessä, ilo pysähtyä yhdessä miettimään hiljaisuudessa omaa elämää. Yhdessä
kuulemaan, kokemaan, yllättymään, oivaltamaan, keventämään taakkoja, löytämään
hetkeksi sitä, mikä oli kadonnut, unohtunut. Jokainen kulkija on erilaisessa
elämäntilanteessa ja jokainen kokee löydöt eri tavalla. Jotakin kuitenkin löydetään.
Hiljaisuudessa vaeltaminen ja pysähtyminen auttaa jättämään taakse kaiken ja
olemaan avoinnykyhetkelle. Mitä minulle nyt kuuluu, missä kohtaa elämääni kuljen.
Mihin saan voimaa. Sanotaankin että kävely voi olla irtautumisen ja
puhdistautumisen keino. Polulla pysähdymme aika ajoin kuulemaan Raamatun
tekstiä tai hengellistä kertomusta ja mietimme annettuja kysymyksiä. Voi olla lisäksi
rukous ja laulamme monisteesta virttä. Yleensä yhtä samaa säkeistöä pari kertaa,
että ehdimme keskittyä sanoihin. Virsi saa uutta syvyyttä ja merkitystä. Matkan
puolessa välissä pysähdymme kodalle syömään eväitä ja paistamaan makkaraa.
Nuotion äärellä on lupa puhua, jos haluaa. Sen jälkeen lähdemme jatkamaan ja
palaamme hiljaisuuteen. Ylitsepursuava puhe ei meinaa heti loppua. Pian on
hiljaista ja matka jatkuu.
Pysähdymme kuulemaan Jeesuksen ja Pietarin keskustelua, kun he ovat aterioineet
rannalla. Jeesus kysyy kolme kertaa Pietarilta: ” Rakastatko sinä minua?” Yhtäkkiä
rannan tuntumassa liikkuu vene, jossa on kalastaja. Tilanne tuntuu todelliselta.
Tajunnan virta kulkee, alitajunta on mukana, tunteet, kokonaisvaltaisuus, koko
ihminen on tässä läsnä ihmettelemässä ja miettimässä omaa paikkaansa. Kun
laulamme virttä, kalastaja säpsähtää, mistä ääni tulee.
Puron virratessa sielumme lepää, saa uutta voimaa. Pyhä Henki tekee työtään
hiljaisuudessa. Ohjaa kaikkea. Niin ihmeellistä ja yksinkertaista. Kulkija tulee
hoidetuksi.
Neitoperhonen pitkospuilla, pian keveästi lennossa. Ilma väreilee. Tässä on hyvä
olla. Keveys, ilo, kiitollisuus, jotka niin helposti unohtuvat. Emme ole yksin.
Kiitos Taivaan Isä, että elämä, jonka sinä annat, on arvokkaampi kuin mikään
maallinen omaisuus. Lahjoita meille Henkesi, rakkauden henki, joka uudistaa meidät
ja sitoo meidät toinen toiseemme.
Liisi Kärkkäinen
Salon seurakunnan kappalainen