Arvokas helmi

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Jeesus vertasi kerran Jumalan valtakuntaa kauppiaaseen, joka etsi kauniita helmiä

ja kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, vaihtoi hän kaiken omaisuutensa

yhteen ainoaan helmeen. Helmi oli kaiken muun ylittävä löytö, jonka vuoksi ihminen

on valmis luopumaan kaikesta muusta.

Mikä tuo kallisarvoinen helmi tai aarre voisi olla? Miettikäämme, mikä voisi olla niin

kallisarvoista, että vaihtaisimme kaiken siihen?  Missä tämä ihmeellinen paikka,

Jumalan valtakunta voisi olla?

Jeesus mainitsi myös, että Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä. On tehtävä

työtä katoamattomien arvojen hyväksi. Arvokas aarre löytyy yksinkertaisuudessa ja

vuorovaikutuksessa. Katoamattomien aarteiden etsintä on syvyyden hakemista

elämään. Jeesus Kristus, Vapahtajamme, voi tarjota meille enemmän kuin kukaan

toinen. Hän on enemmän kuin mitkään tämän maailman aarteet. Hän tarjoaa meille

runsaita lahjojaan ja sielumme pelastusta ilmaiseksi, pelkästä armosta.

    Vuosien mittaan itselleni tärkeäksi helmeksi on tullut hiljaisuus. Olla hiljaa

muiden kanssa joko hiljaisuuden retriitissä tai vaikkapa yhdessä kulkien. Kaksi

kertaa vuodessa ohjaan Hiljaisuuden polun Teijon kasallispuistossa. On ilo vaeltaa

yhdessä, ilo pysähtyä yhdessä miettimään hiljaisuudessa omaa elämää. Yhdessä

kuulemaan, kokemaan, yllättymään, oivaltamaan, keventämään taakkoja, löytämään

hetkeksi sitä, mikä oli kadonnut, unohtunut. Jokainen kulkija on erilaisessa

elämäntilanteessa ja jokainen kokee löydöt eri tavalla. Jotakin kuitenkin löydetään.

        Hiljaisuudessa vaeltaminen ja pysähtyminen auttaa jättämään taakse kaiken ja

olemaan avoinnykyhetkelle. Mitä minulle nyt kuuluu, missä kohtaa elämääni kuljen.

Mihin saan voimaa. Sanotaankin että kävely voi olla irtautumisen ja

puhdistautumisen keino. Polulla pysähdymme aika ajoin kuulemaan Raamatun

tekstiä tai hengellistä kertomusta ja mietimme annettuja kysymyksiä. Voi olla lisäksi

rukous ja laulamme monisteesta virttä. Yleensä yhtä samaa säkeistöä pari kertaa,

että ehdimme keskittyä sanoihin. Virsi saa uutta syvyyttä ja merkitystä. Matkan

puolessa välissä pysähdymme kodalle syömään eväitä ja paistamaan makkaraa.

Nuotion äärellä on lupa puhua, jos haluaa. Sen jälkeen lähdemme jatkamaan ja

palaamme hiljaisuuteen. Ylitsepursuava puhe ei meinaa heti loppua. Pian on

hiljaista ja matka jatkuu.

Pysähdymme kuulemaan Jeesuksen ja Pietarin keskustelua, kun he ovat aterioineet

rannalla. Jeesus kysyy kolme kertaa Pietarilta: ” Rakastatko sinä minua?” Yhtäkkiä

rannan tuntumassa liikkuu vene, jossa on kalastaja. Tilanne tuntuu todelliselta.

Tajunnan virta kulkee, alitajunta on mukana, tunteet, kokonaisvaltaisuus, koko

ihminen on tässä läsnä ihmettelemässä ja miettimässä omaa paikkaansa. Kun

laulamme virttä, kalastaja säpsähtää, mistä ääni tulee.

Puron virratessa sielumme lepää, saa uutta voimaa. Pyhä Henki tekee työtään

hiljaisuudessa. Ohjaa kaikkea. Niin ihmeellistä ja yksinkertaista. Kulkija tulee

hoidetuksi.

Neitoperhonen pitkospuilla, pian keveästi lennossa. Ilma väreilee. Tässä on hyvä

olla. Keveys, ilo, kiitollisuus, jotka niin helposti unohtuvat. Emme ole yksin.

Kiitos Taivaan Isä, että elämä, jonka sinä annat, on arvokkaampi kuin mikään

maallinen omaisuus. Lahjoita meille Henkesi, rakkauden henki, joka uudistaa meidät

ja sitoo meidät toinen toiseemme. 

 

Liisi Kärkkäinen
Salon seurakunnan kappalainen