Arjen hiljaiset sankarit

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Olen viettänyt tämän kevään aikana neljä hyvin erilaista mutta samanlaista viikonloppua. Olen

saanut olla mukana nuorten rippikoululaisten kanssa heidän leiritaipaleensa alussa. Jokaisessa

ryhmässä esiin nousee tiettyjä rooleja. Osa nuorista vetäytyy ryhmässä taka-alalle, kun osa ei

pelkää olla esillä.

Jokaisella leirillä isoset rakensivat hartauden, ”warttiksen” ensimmäisen illan loppuun. Monessa

ryhmässä kahdesta laulusta toiseksi valittiin Pekka Laukkarisen kappale Laulu sankareista.

Kappale kertoo juuri niistä hiljaisista ja huomaamattomista henkilöistä, jotka yleensä ovatkin niitä

arjen sankareita. He ovat juuri niitä, jotka taka-alalla ollessaan näkevätkin suuremman kuvan kuin

me muut.

Ollessani leireillä minun pitäisi muistaa ottaa huomioon juuri nämä arvokkaat ihmiset. Kuinka

vaikeaa se onkaan. Eräällä leirillä iltahartauksessa mieleeni nousi ajatus; ”Muistanko muistaa edes

niitä omia arkeni sankareita?” Muistanko kiittää juuri niitä, jotka ovat tärkeässä asemassa

elämässäni mutta oikeastaan jo itsestäänselvyyksiä. Muistanko kiittää vanhempia heidän taas

kerran kyydittäessä minua johonkin. Muistanko kiittää mummia, kun hän teki juuri minua varten

marjasoppaa. Muistanko kiittää ystävää hänen soittaessaan, että muista nyt välillä olla ihan

rauhassa.

Oman arkemme sankareita ovat myös ne kolme lumiauraajaa, jotka yllättävän lumisateen

sattuessa tekivät töitä yhdeksän jälkeen illalla. Arjen sankari on myös se sairaanhoitaja, joka piti

kädestä kiinni kun verikoetta ottaessa pelotti. Arkemme sankari voi olla myös se, joka piti ovea

auki ja sanoi vain ”ole hyvä”. Arkielämän sankaruus ei vaadi paljoa mutta sen huomaaminen kyllä.

Toivoessamme itse paljon kiitosta elämässämme pitäisi myös antaa kiitosta. Jeesus opettaa

Vuorisaarnassa: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12).

Tämän opetuksen meidän kaikkien pitäisi tallettaa sydämiimme uskonnosta riippumatta.

Muista sinäkin kiittää sitä sinun elämäsi hiljaista sankaria.

 

Wilma Yli-Hakula

Someron seurakunnan kesän leirityöntekijä