Eräänä aamuna sanoin aviomiehelleni rumasti ja pahoitin hänen mielensä. Pyysin anteeksi, mutten saanut häneltä heti anteeksiantoa. Turhautuneena menin työhuoneeseeni ja tapani mukaan aloitin työpäiväni hiljentymällä Jumalan läsnäolossa. Mutta se olikin vaikeaa! Tuntui, etten uskalla mennä Jumalan luokse. Olinhan juuri tehnyt väärin rakkaalleni, eikä tilannetta oltu edes sovittu. Mikä hurskastelija olisin, jos nyt alkaisin rukoilla muiden asioiden puolesta!
Mieleeni nousi raamatunkohta roomalaiskirjeestä: ”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaa siinä, että Kristus kuoli puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.” (Room. 5:8) Huomasitko: kun vielä olimme syntisiä. Jumala ei vaadi meiltä täydellistä käytöstä, että kelpaisimme hänelle. Emme koskaan voi saavuttaa Jumalalle kelpaavuutta, vain Jeesus voi sen puolestamme tehdä. Ja niin hän tekikin. Juuri silloin, kun olimme sanoneet toisillemme pahasti, jättäneet auttamatta lähimmäistä ja keskittyneet itseemme. Silloin Jeesus kuoli ristillä puolestamme. ”Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidän nyt, kun sovinto on tehty.” (Room.5:10)
Tämän oivallettuani uskalsin lähestyä Jumalaa. Jumala oli jo antanut minulle anteeksi huonon käytökseni, toivottavasti puolisonikin antaisi. Aloitin työpäiväni äärettömän kiitollisena siitä armosta, jota osakseni joka päivä saan. Työpäivä sujui hyvin ja illalla puolisoni sanoi minulle helpottavat sanat: ”Saat anteeksi”.
Tiina K.
verkostotyöntekijä
Lähetysyhdistys Kylväjä