Ajatuksia isänpäivänä

Kirjoittaja
Hartauden päiväys

Aikanaan mammani kertoi minulle isäni syntymästä. Lähes sata vuotta sitten pimeänä ja sateisena syyskuun yönä hän oli herättänyt juuri koulunsa aloittaneen vanhimman poikansa ja pyytänyt tätä hakemaan apua. Tulevan isoveljen piti kulkea noin kilometrin mittainen matka peltojen poikki tätinsä luo.

Poika oli vastustellut ja alkanut itkeä, mutta äiti oli sanonut tiukasti, että ellet nyt lähde, niin äidin käy samalla tavalla kuin isänkin. Isä oli  kuollut kyseisen vuoden heinäkuussa ja niin itkevä lapsi lähti.

Oma isäni syntyi ja leskiäidillä oli sen jälkeen kolme pientä poikaa, joista nuorimmainen ei koskaan tavannut isäänsä. Isäni ei edes tiennyt, mihin tämä oli haudattu. Todennäköisesti rivihautaan Someron hautausmaalle.

Vaikka isällä ei ollut isänmallia, hänestä tuli paras isä meille lapsille ja aikanaan lastenlapsille pappa, joka ei unohdu.

Toivon, että meillä jokaisella, joiden isät ovat jo siirtyneet tästä ajasta ikuisuuteen, olisi hyviä muistoja isästä. Me voimme viedä kynttilän isänpäivänä isän haudalle tai sytyttää sen kotona ja viivähtää hetken muistoissa.

Teille isät ja isoisät, jotka nyt saatte jakaa elämänne lastenne ja lastenlastenne kanssa, toivon hyviä ja unohtumattomia hetkiä.

Teille, isille ja lapsille, jotka ette syystä tai toisesta voi jakaa arkea yhdessä, toivon voimia ja jaksamista.

Kaiken epävarmuuden, rikkinäisyyden, surun ja ilon keskellä me saamme ihan jokainen ristiä kätemme ja rukoilla Jeesuksen opettamin sanoin:

Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.

Hyvää ja iloista isänpäivää!

Marjatta Kuisma, Someron seurakunta