Suomi huolehtii kansalaisista. Heikommassa asemassa olevat saavat apua. Tässä olemme eturivin maita maailmassa. Mutta parannettavaakin on. Niin on kaikkialla maailmassa. Myös meillä.
Sosiaalista apua annetaan yli 40 eri säädöstön pohjalta. Näin apu on monipuolista. Ongelmana ovat väliinputoajat. He jäävät kaikkien pykälien ulkopuolelle.
Aikoinaan kaikki köyhien ja heikkojen auttaminen oli pitäjäläisten yhteinen asia. Vuoden 1865 kunnallisasetus erotti kunnan ja seurakunnan työn toisistaan. Köyhäinhoito jäi kunnalle ja hengellinen työ kirkolle. Kaupungeissa tämä tapahtui myöhemmin.
Pian kuitenkin huomattiin puutteita. Syntyi iso määrä vapaaehtoista työtä avun antamiseksi. Nähtiin tarve diakoniatyön tekemiseen. Apua annettiin siellä, mihin kuntien työ ei ulottunut. Yksi monista oli kehitysvammaisten hyväksi tehty työ. Syntyi isoja laitoksia heitä varten. Näiden innoittajana oli kristillinen usko. Usko ei jää toimettomaksi. Se vaikuttaa lähimmäisen rakastamiseksi. Halutaan auttaa heikompiosaisia.
Myöhemmin monet isommat laitokset siirtyivät yhteiskunnan hoitoon. Hyvä näin. Apu on tullut osaksi yhteistä sosiaali- ja terveystyötä.
Seurakunnissa syntyi tarve diakoniatyön tekemiseen. Seurakuntiin saatiin vapaaehtoisia lähimmäisten auttamiseen. Haluttiin myös diakonissan virkoja. Tulijoita ei aluksi ollut tarpeeksi. Saatiin odottaa pitkään. Näin Somerollakin parisen vuosikymmentä. Työ muodostui osaksi kirkon perustyötä.
Kirkkojen maailmanneuvosto on määritellyt kirkon tehtäviksi julistuksen, diakoniatyön ja yhteyden pitämisen. Näin sanoma lähimmäisen rakastamisesta kuuluu kirkon olemukseen.
Sunnuntaina 11.9.2022 vietämme diakoniatyön juhlaa. Meillä Somerollakin.
Pyhäpäivän psalmi 112 kertoo avun antamisesta aluksi:
Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille,
sen, joka aina toimii oikeuden mukaan.
Ja lopuksi vielä:
Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti
ja kulkee pystyssä päin.
Sunnuntain introituspsalmi on Ps. 112:5–9
Hyvää diakonian sunnuntaita toivottaen
Matias Roto
Rovasti.